Kulttuuriperintöalan tutkimus ja koulutus Turun yliopistossa vaarassa – olisiko syytä kääntää katseet hallinnon karsimiseen?
Lehtien palstoilla ja somessa on käyty keskustelua Turun yliopiston suunnitelmista etnologian professuurin lakkauttamisesta. Suunnittelijoilla ei näytä olevan tietoa oppiaineen yhteiskunnallisesta ja tieteellisestä merkityksestä.
Turun yliopiston etnologian oppiaine kouluttaa osaavia tekijöitä yhteiskunnallisiin ja kulttuuriperintöalan tehtäviin. Etnologit on nähtävä kulttuurisen moninaisuuden asiantuntijoina yhä monikulttuurisemmaksi muuttuvassa yhteiskunnassa. Turun etnologian oppiaineen saavutuksia ei voi väheksyä, joten se ei voi olla syy alasajoon.
Oppiaine tuottaa kokoonsa nähden paljon osaajia yhteiskunnan palvelukseen. Pitkän urani aikana olen oppinut tuntemaan etnologit monipuolisina järjestötoiminnan johtajina ja kehittäjinä, hyvinä ja ymmärtävinä yhteistyökumppaneina.
Etnologit ovat museoiden osaamisen perusta yhdessä arkeolologien, taidehistorioitsijoiden ja historiasta valmistuneiden kanssa. Etnologian tutkimusta ja opetusta on kehitetty 1800-luvun lopulta alkaen palvelemaan yhteiskuntaa.
Koulutuksen hyväksi on tehty töitä myös 1980-luvulta alkaen kehittämällä oppituolien rinnalla museologian opetusta. Näin on pystytty varmistamaan osaavan työvoiman saanti ja nostamaan museoiden tieteellistä tasoa ja yhteiskunnallista ja matkailullista merkitystä.
Yliopistoissa hallinto näyttää syrjäyttävän perustehtävät, tutkimuksen ja opetuksen.
Etnologia on kouluttanut osaajia museoalan lisäksi teollisuuden tarpeisiin heikkojen signaalien tunnistajiksi ja etnologit ovat hyödyntäneet osaamistaan suomalaisten aktivoinnissa kulttuuriperinnön arvostamiseen vaikeina aikoina kehittämällä erilaisia aktiviteetteja.
Etnologian koulutuksen ja tutkimuksen alasajo on lyhytnäköistä siitäkin syystä, että valtiovalta on parantanut merkittävästi museo- ja kulttuuriperintöalan mahdollisuuksia. Vuoden 2020 alussa voimaan tullut uusi museolaki on turvannut museoalan toiminnallisia ja taloudellisia edellytyksiä. Laki on mahdollistanut myös ammatillisen henkilökunnan lisäämisen.
Suomalaisia kehutaan juhlapuheissa koulutetuksi kansaksi. Aikomukset kulttuuriperintöalan professuurin lakkauttamisesta romuttavat koulutustavoitteet ja rapauttavat merkittävän toimialan mahdollisuuksia. Osaamista ei tulevaisuudessa ole riittävästi.
Jo nyt on havaittavissa etnologien määrän vähentyminen museoalan tehtävien hakijoina. Jos koulutusta leikataan, saatavuus ammatillisiin tehtäviin todennäköisesti pienenee entisestään. Suomi on ollut merkittävä kansainvälinen toimija Euroopan neuvoston ja Unescon kulttuuriperintöalan sopimusten toteuttajana. Me olemme kysyttyjä osaajia kansainvälisiin tehtäviin. Kuka osaajia kouluttaa, jos koulutusresursseja hävitetään?
Yliopistoissa hallinto näyttää syrjäyttävän perustehtävät, tutkimuksen ja opetuksen. Olisiko syytä kääntää katseet hallinnon karsimiseen ja keskittyä perustehtävien vahvistamiseen?
Juhani Kostet
Museologian dosentti (TY)
Pääjohtaja emer. (Museovirasto)
