Nuoria tuetaan parhaiten hyvinvointialueiden ja järjestöjen yhteistyöllä

Viime aikoina julkisessa keskustelussa on esitetty perusteltua huolta nuorten hyvinvointia tukevien palvelujen riittävyydestä. Keskustelussa on korostettu, että perustason tukea pitäisi lisätä, jotta ei jouduta nojautumaan nuorten avun tarpeen kannalta usein liian myöhään tuleviin ja sellaisina varsin raskaisiin apu- ja hoitomuotoihin.

Nuorten palvelujen näkökulmasta olemme kriittisessä siirtymävaiheessa nyt, kun hyvinvointialueet aloittivat toimintansa tämän vuoden alussa.

Olennaista nuorten hyvinvoinnin tuen kannalta on, että julkisen sektorin ja järjestöjen yhteistyö jatkuu saumattomasti. Järjestöt voivat olla entistä vahvempi osa nuorta lähellä olevien tukitoimintojen kokonaisuutta – vieläpä siten, että järjestöillä on mahdollisuudet vahvistaa nuorten elintärkeitä sidoksia myös lähiyhteisöihin ja yhteiskuntaan. Tämä tukee nuorten osallisuuden tunnetta koko yhteiskuntaan.

Nuorten hyvinvointia tukevissa järjestöissä on Suomessa huima määrä monialaista osaamista. Diakonissalaitoksen Vamos-palvelujen ja Punaisen Ristin Nuorten turvatalojen kaltaisten järjestötoimijoiden tarjoamat tukimuodot saavat nuorilta kiittävää palautetta muun muassa siitä, että avun äärelle pääsee silloin kun on tarve, ilman kohtuuttomia jonoja ja pallottelua tai tukiverkoista tipahtamista.

Arvostusta saa myös se, että huolehditaan nuorten osallisuudesta omaan tukiprosessiin.

Nuorten palvelujen parantamisessa ei ole kyse vain saumattomasta ohjauksesta yhdestä tukipalvelusta toiseen. Kyse on myös nuoren ja hänen lähiyhteisönsä auttamisesta yhdessä, mikä vahvistaa nuoren elämäntilanteen ja hyvinvoinnin kokonaisvaltaista ymmärtämistä ja tukemista.

Viime vuonna julkaistun Nuorten mielenterveyden tukeminen sosiaalihuollossa ja matalan kynnyksen toiminnassa -tutkimuksessa nuoret pitivät tärkeänä sitä, että heillä voi olla samanaikaisesti erilaisia tukiprosesseja käynnissä, eri tarpeisiin.

On helppo yhtyä eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietintöön, jonka mukaan nuorten syrjäytymisen ehkäisy edellyttää huolehtimista palvelujärjestelmän toimivuudesta juuri nyt, kun sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen siirtyy hyvinvointialueiden vastuulle. Palvelujen on toimittava yhteen riippumatta siitä, mikä taho tukea ensisijaisesti tarjoaa.

Terhi Laine

johtaja

Diakonissalaitos/Vamos

Leena Suurpää

nuorten turvatalotoiminnan johtaja

Suomen Punainen Risti