Ukraina tarvitsee pikaisesti tankkinsa
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskiössä on ollut jatkuvan keskusteluyhteyden pitäminen itäiseen naapurimaahamme. Maantieteelle emme voi mitään, totesi presidentti Paasikivi aikoinaan, ja ylläpiti nimeään kantavaa keskustelu- ja sovittelulinjaa silloisen Neuvostoliiton kanssa. Häntä seuranneet presidenttimme – kuten kansakin – omaksuivat tämän rakentavan ajattelutavan.
Valitettavasti presidentti Putin on kääntänyt selkänsä lännelle ja sen myötä Suomelle. Venäjän hyökkäystä Ukrainaan on kestänyt kohta vuosi. Ukrainan sotaa on usein verrattu omaan talvisotaamme. Yhtäläisyyttä löytyy: Vihollinen on kummallekin maalle sama. Kummankaan maan taistelutahdossa ja -moraalissa ei ole moitteen sijaa. Yhteistä on myös se, että joidenkin naapurivaltioiden suhtautumisessa tuen antamiseen on toivomisen varaa.
Talvisodan syttyessä Ruotsin demaripääministeri Per Albin Hansson suhtautui varauksellisesti sotilaallisen avun antamiseen Suomelle. Onneksi Ruotsista tuli 8 000 vapaaehtoista lentokoneineen hoitaen mallikkaasti Lapin puolustusta. Samaan aikaan suomalaiset sotilaat juoksivat henkensä kaupalla Karjalassa Summan lohkolla polttopullot käsissään tuhoamassa vastustajan tankkeja. Niitähän riitti, ja pian oli tehtävä raskas pakkorauha.
Sata kappaletta ruotsalaisia Boforsin 40 mm:n automaattisia ilmatorjuntakanuunoja olisi panssariammuksillaan tehonnut lähes kaikkiin silloisiin hyökkääjän panssarivaunuihin. Harvat itse ostetut Boforsit käytettiin menestyksekkäästi talvisodan ilmatorjuntaan. Samaan aikaan Saksa kielsi Italiasta ostettujen lentokoneiden tuonnin Suomeen. Niinpä 35 konetta viivästyi rintamalta.
Leopard on maan sisällä käytettynä puolustusase. Venkoilu sen käytöstä hyökkäysaseena kannattaa lopettaa mahdollisimman pian.
Pääministeri Sanna Marin (sd) totesi äskettäisessä Davosin talousfoorumissa realistisesti, että "emme tiedä, milloin sota päättyy, mutta meidän on varmistettava, että ukrainalaiset voittavat. Jos Venäjä voittaisi, se lähettäisi viestin, että voit tunkeutua toiseen maahan".
Siksipä on Suomenkin etu, että toimitamme riittävästi muiden mukana Ukrainalle varastoissamme olevia Leopard-panssareita. Mitä pikemmin ja runsaammin päätös tehdään, sitä nopeammin tankit ovat aikanaan rintamalla. Samalla nopealla päätöksenteolla annetaan viesti venäläisille materiaalisen tuen laadusta ja riittävyydestä.
Leopard on maan sisällä käytettynä puolustusase. Venkoilu sen käytöstä hyökkäysaseena kannattaa lopettaa mahdollisimman pian.
Pertti Leppänen toteaa kirjoituksessaan (TS mielipiteet 21.1.), että "esimerkiksi kunnollista talvisodankäyntiin soveltuvaa vaatetusta, telttoja ja kamiinoita varmasti osataan arvostaa Ukrainan puolustusvoimissa". Se ei valitettavasti riitä. Sen ovat jo pitkään oivaltaneet virolaiset serkkumme Ukrainaa tukiessaan.
Nyt on valtiojohdollamme näytön paikka, Saksa on saatava nopeasti mukaan ruotuun. Talvisota ei saa toistua.
Ismo Söderling
väestöpolitiikan dosentti, tietokirjailija