Kärsimys ei ole velvollisuus
Marko Heimonen kirjoitti 21.1. Turun Sanomissa, ettei eutanasia ole ihmisoikeus. Tästä voinemme olla samaa mieltä. Sen sijaan oikeus itse päättää oman kuolemansa tavasta ja hetkestä, kun on kuolemansairas ja elämä on kärsimystä, kuuluu perustuslailliseen oikeuteen itsemääräämisestä.
Kielteinen suhtautuminen eutanasiaan ei ole väärä mielipide kuten ei myöskään eutanasiaan myönteisesti suhtautuminen.
Oikeus elämään ei tarkoita velvollisuutta elää. Ihmisoikeustuomioistuimen ja perustuslain mukaan yhdenvertainen perusoikeus on itsemääräämisoikeus. Kaikilla on oikeus olla oman elämänsä subjekti. Siitä ei seuraa, että eutanasia olisi kaikille sallittu ilman mitään perusteita.
Ihmisarvoinen elämä ei ole hengissä pysymistä, toisin kuin Marko Heimonen sanoo. Kukin kykenee vain itse määrittämään oman elämänsä arvon. Kärsimyksen täyttämä elämä ei ainakaan aina ja kaikille tarkoita ihmisarvoista elämää. Kullakin on oikeus myös halutessaan kärsiä, mutta toisten velvoittaminen sellaiseen elämään ei toteuta perusoikeuksia.
On hyvä kysymys, pitäisikö eutanasia sallia kaikille kärsiville. Miksi rajoittaa se vain kuolemaan johtavia sairauksia sairastaville? Hollannissa ja Belgiassa laki sallii eutanasian kaikille, joilla on kärsimystä, joka johtuu jostain lääketieteellisestä tilasta. Ei siis ole tarvetta olla kuolemansairas.
Kanadassa kuolinavun edellytyksenä sen sijaan on kuolemaan johtava sairaus. Suomeenkin ollaan harkitsemassa Kanadan tyyppistä lainsäädäntöä.
Heimonen kirjoittaa monien ymmärtävän eutanasialla vuoteissa makaavien vanhusten "päästämistä tuonpuoleiseen". Itse olen joskus kuullut jonkun näin sanovan, en monien, ymmärtämättä, mitä eutanasialla tarkoitetaan.
Olen ollut mukana valmistelemassa ehdotusta eutanasialaiksi sosiaali- ja terveysministeriön työryhmässä. Lakiehdotus ei tuolloin edennyt, mutta kukaan ei tarkoittanut mahdollisen lain koskevan päätöksentekoon kykenemättömiä vanhuksia. Pelko kaltevasta pinnasta on pikemmin moraalipaniikkia kuin perustellun uhkan ilmausta.
Heimonen kirjoittaa, ettei itsemääräämisoikeus terveydenhuollossa ole yksiselitteinen. Potilaslain mukaan se on yksiselitteinen. Niin pitkälle kuin mikään asia on aivan yksiselitteinen.
Kysymys subjektiviteetista liittyy nimenomaan itsemääräämiseen. Eutanasian perustana on lääketieteellisesti määriteltävä tila ja ratkaisun tekeminen kuuluu lopulta potilaalle. Lääkärin tehtävä on informoida eri vaihtoehtojen seuraamukset ja hyöty.
Kaikki toimenpiteet terveydenhuollossa ovat alisteisia potilaan omalle tahdolle. Jos haluan, ettei minua saa leikata, minua ei tule leikata.
Mahdollisuus kuolinapuun on osa kärsimyksen lievitystä. Jos sitä ei hyväksy eikä halua, siihen ei ole velvoitetta. Myöskään lääkäreillä ei ole velvoitetta antaa kuolinapua oman vakaumuksensa vastaisesti. Tuolloin potilas tulee ohjata toiselle lääkärille.
Juha Hänninen
LL, Vtk
Oikeus Arvokkaaseen Kuolemaan ry:n puheenjohtaja
