Eutanasia ei ole ihmisoikeus

Turun Sanomien mielipidesivulla 18.1. Kari Viholainen kirjoitti voimakkaasti eutanasian puolesta. Perusajatuksena tuntui olevan, että keskustelua on käyty, mutta sopua ei ole saavutettu. Kielteisesti suhtautuvien kanta on hänen mielestään väärä. Sitä myös vahvistettiin sillä, että gallupien mukaan suuri enemmistö suomalaisista kannattaa eutanasiaa.

Viholainen antaa ymmärtää myös, että meillä Suomessa ei toteudu ihmisoikeudet, kun ei ole eutanasialakia.

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen kolmannessa artiklassa sanotaan, että kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia, joka tarkoittaa, että ne kuuluvat yhtäläisesti kaikille ihmisille.

Suomessa kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia täydentävät perustuslaissa turvatut perusoikeudet. Perusoikeudet ovat myös kaikille yhdenvertaisesti kuuluvia oikeuksia.

Jos eutanasia olisi ihmisoikeus, sen pitäisi olla sallittu kaikille ilman mitään perusteita.

Ihmisarvoinen elämä on hengissä pysymistä, oikeutta terveyteen ja siihen kuuluu myös osallisuus yhteiskunnassa. Terveydenhuoltolaissa on kirjattu kärsimyksen lievittäminen kaikessa sairauden hoidossa ja hoidon kaikissa vaiheissa. On eri asia, toteutuuko lain tarkoitus ja henki kaikkialla Suomessa.

Eutanasiaa ajetaan sillä perusteella, että sietämättömistä kivuista kärsivä ja kuolemaan johtavaa sairautta sairastava ihminen saisi lääkärin tekemän kuolinavun. On myös sairauksia, jotka eivät johda kuolemaan, mutta henkilö kärsii kroonisista ja ajoittain sietämättömistäkin kivuista. Mitkä olisivat heidän oikeudet?

Monet ajattelevat eutanasian tarkoittavan myös vuoteissa makaavien vanhusten päästämistä tuonpuoleiseen kuolinavun toimenpiteellä. Eutanasialain hyväksymisen jälkeen oltaisiin heti kaltevalla pinnalla. Vaatimukset kuolinavun laajentamisesta alkaisivat heti.

Itsemääräämisoikeus ei ole terveydenhuollossa yksiselitteinen. Terveydenhuollon henkilökunta on velvollinen tekemään lääketieteen perustein yhdessä potilaan kanssa yhteisymmärryksessä sairauksien tutkimukset, taudinmääritykset, diagnoosit sekä lääke- ynnä muut hoitoratkaisut myös tilanteessa, jossa potilas kieltäytyy ensisijaisesta hoidosta.

Eutanasian kohdalla viime kädessä on kysymys potilaan omasta kokemuksesta ja tahdosta, ei lääketieteellisen diagnoosin perusteella annetusta hoidosta, vaan elämän lopettamisesta. Toisin sanoen lääkäri tekisi eutanasiatoimenpiteen potilaan subjektiivisesta tahdosta eikä lääketieteen perustein. Se rapauttaisi julkisen terveydenhuollon uskottavuutta.

Siksi eutanasian toteuttaminen ei voi kuulua ainakaan julkisen terveydenhuoltojärjestelmämme piiriin. Sen tulee pelkästään lääketieteen perustein toteuttaa tehtäväänsä edistäen terveyttä ja lievittää kärsimystä kansalaisten yhdenvertaisuusperiaatetta noudattaen.

Marko Heimonen

Kaarina