Kettujahtiko luonnonsuojelua
Biologi Sesse Koivisto on esittänyt useissakin mielipidekirjoituksissa (HS 31.7., 29.10. ja 18.12.), ettei metsästys kuulu luonnonsuojelualueille eikä petoeläinten surmaamista voi perustella kannansäätelyllä. Biologi Jyrki Patomäki toteaa puolestaan (HS 11.11.), että metsästäjät säätelevät enimmäkseen vain hirvikantaa. Muu säätelyksi nimitetty on lähinnä pyynnin puolustelua.
Olen läheltä seurannut kettujen metsästystä Jurmossa, joka on Lounais-Suomen saariston uloin asuttu saari Utön ohella. Saaristomeren kansallispuistoa hallinnoiva Metsähallitus on yrittänyt jo muutaman vuoden ajan vimmatusti hävittää saaren muutamaa kettua, ja uusi yritys on jälleen tammikuun lopulla.
Kettujahti on kansallispuiston hallinnon organisoima. Se on viime aikoina toteutettu kaksi kertaa vuosittain Jurmon ulkopuolisten metsästäjien voimin. Heillä on ollut tapana saada joka kerta saaliikseen pari kettua. Kuitenkin kun muutaman päivän kestänyt pyssyjen pauke on laantunut turistiperheiden suosimalla pienellä saarella ja metsästäjät ovat lähteneet, jostakin ilmestyy aina jokunen henkiin jäänyt (tai ehkä muualta tullut) kettu.
Jurmon kettukannan hävittämisen tarkoituksena on turvata haahkojen poikastuotto sekä suojella kahta harvinaista lintulajia, kuten etelänsuosirriä ja pikkutiiraa. Ulkosaariston haahkakanta on taantunut voimakkaasti ja sen painopiste on siirtynyt kohti sisäsaaristoa.
Mikael Kilven tutkimukset ja utöläisen ornitologin Jorma Tenovuon havainnot osoittavat kuitenkin, että ensisijaisena syynä taantumiseen on merikotkan runsastuminen, ei suinkaan ulkosaariston pieni kettukanta. Tenovuon mukaan lähes kaikki Utön alueella kuoriutuneet haahkanpoikaset päätyvät merikotkien ja lokkien suihin.
Jurmon kokoinen karu ulkosaari ei pysty ylläpitämään kovin montaa kettua. Luonto pitää joka tapauksessa tavalla tai toisella kannan pienenä. Jos ruoka loppuu, ketut lähtevät muualle. Jokunen niistä on löytänyt apajapaikan jopa Utön majakan juurelta, jonne tippuu majakkaan törmäileviä lintuja.
Jos viimeisenkin ketun hävittäminen Jurmosta onnistuu, uusia tulee lähes varmasti muualta tilalle. Onko siis jahdista lopulta muuta iloa kuin että kettu on haastava kohde, joka laittaa metsästäjän taidot koetukselle?
