Oppimistulosten romahtamiskeskustelussa on keskityttävä ratkaisujen löytämiseen syyllisten etsimisen sijaan
Keskustelu oppimistulosten "romahtamisesta" käy kiivaana. Sen suurin tavoite näyttää olevan syyllisten etsiminen ilman ratkaisukeskeistä otetta, mitä juuri nyt tarvittaisiin.
Asiaan ei löydy yksiselitteistä ratkaisua, vaan ilmiö on monitahoinen. Yhteiskuntamme on muuttunut nopeasti vuosituhannen alun jälkeen. Niin väestörakenne kuin yhdyskuntarakenne on täysin toinen kuin mihin koulutusjärjestelmämme perustuu.
Vaikka suomalainen opettajankoulutus ja opetuksen kehittäminen kansallisesti on osaavaa ja huippuluokkaa, niin nuo edellä mainitut muutokset näkyvät voimakkaasti kouluissa ja oppilaitoksissa. Koulutusjärjestelmässämme on ennakoitu muuttuva globaali maailma ja sen tuomat haasteet ja myös edut. Ennakointi olisi tullut kuitenkin aloittaa jo aiemmin ja uusien mallien käyttöönoton olisi pitänyt olla nopeampitempoista.
Väestörakenteemme on muuttunut ja se on tuonut mukanaan uusia tarpeita. Vaikka meillä on vahvaa tietoa esimerkiksi kotouttamisesta ja S2-kielen opetuksesta, resurssit eivät ole täysin seuranneet tarpeita.
Tähän tulee panostaa jatkossa ja hakea uusia toimintamalleja, jotta jokainen suomalaisen koulutusjärjestelmän läpikäynyt saavuttaa opetussuunnitelman tavoitteet edes minimihyvän tasoisesti.
On kuultava kentän ääntä opettajista koulun johtoon, sillä siellä on se konkreettinen, ajanmukainen tieto.
Yhdyskuntarakenne segregaatioineen määrittää myös voimakkaasti oppimistulosten muodostumista. Positiivinen diskriminaatio on resurssien jaossa merkittävässä osassa. Tasa-arvoa ei ole se, että kaikilla on samat resurssit vaan tasa-arvon tuottaa se, että jokaisella on mahdollisuus tarvitsemaansa tukeen varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle.
On myös tunnistettava, että meillä on suuria kuntakohtaisia eroja niin resurssien jaossa kuin niiden tarkoituksenmukaisessa käytössä. Tämä näkyy muun muassa kolmiportaisen tuen kohdalla hyvin kirjavina toteutumisina. Tähän tarvitaan selkeämpää valtakunnallista ohjeistusta ja normitusta.
Yksittäinen koulu tai opettaja ei ratkaise tätä keskustelua oppimistuloksista, vaikka sitä päivittäin jokaisessa opinahjossa mietitään. On kuitenkin kuultava kentän ääntä opettajista koulun johtoon, sillä siellä on se konkreettinen, ajanmukainen tieto.
Asia on laaja yhteiskunnallinen ilmiö digitalisaation, alueellisen eriytymisen ja talouden näkökulmasta. Syyllisten etsimisen sijaan on paneuduttava juurisyihin ja lähdettävä ratkomaan asiaa valtakunnallisesti yhdessä osaavien kasvatusalan ammattilaisten kanssa.
Taru Pätäri
rehtori
(sd)
Turku
