Tamperelaistaustastani huolimatta minulla ei ole lainkaan vaikeuksia nimetä Suomen ylivertaisinta flaneerauspääkaupunkia: Se on kiistatta Turku. Kaupunkikultanne henkii poikkeuksellista eurooppalaista tunnelmaa, ja mikäs ihme se on, kun kerta rantuuksienne kautta länsimainen sivistys on aikanaan silloiseen Itämaahan Ruotsin vallan asettumisen myötä rantautunut.
Kiitos Kaari Utrion, joka ansiokkaasti on herättänyt kirjoissaan keskiaikaisen Turun henkiin, on käynyt selväksi, että pökerryttävän upea Tuomiokirkko ja sen ympäristö ovat näytelleet keskeistä osaa Suomen hallinnollisessa ja uskonnollisessa kehittymisessä. Ja tuon voi jollain tapaa aistia edelleen. Kuten ystävättäreni ensivisiitillään Turkuun ja Aurajoen penkereille päästyään totesi: "Tämä tässä on ollut kauan aikaa".
Ulkopaikkakuntalaisena voin iloisesti olla ottamatta kantaa torin uudistukseen, sitä vastoin estoitta lausun kiitokseni Turun päättäjille Aurajoen rannan tyylikkäästä ehostamisesta ja myös ikiaikaisten lehmusten säilyttämisestä. Ja hyvät turkulaiset! Teillä on vertaansa vailla oleva kahvila- ja ravintolakattaus jokenne varrella, josta myös näkymät vaikkapa valaistuilta silloilta Tuomiokirkon suuntaan saavat jopa pimeän talven paaduttaman sielun tuikkimaan.
Aurajokirannan etuihin hienon miljöön lisäksi luettakoon se, että sitä pitkin saa tallustella Turun linnaan! Aikanaan Kuusiston Piispanlinna oli toki vieläkin komeampi, mutta kiitos uskonpuhdistusintoilijoiden, sepä on Turkunne hyvinkin, joka on jo palttiarallaa 500 vuoden ajan saanut toimia Suomen komeimman puolustus- ja hallintolinnan kotina.
Linnaan siis vallan syystä ovat askeleeni usein johtaneet, niin tanssiristeilyreissuillani (Ajatelkaas turkulaiset tätäkin: teillä on Suomen laadukkaimmat tantsulähdöt merelle ihan kotiovillanne!) kuin ystäviäni ja lapsiani ja kummilapsia kaupunkiinne raahatessani. Havaintojeni perusteella sinne johtaa myös usean kaupungissanne vierailevan ulkomaanelävän reitti.
Mutta mutta! Onko käynyt huomaamatta niin, että arvokkaan linnanne, joka aikoinaan perustettiin idästä tulevia hyökkäyksiä torjumaan (kiitos jo aikalaisille siitä!), keskiaikaisuus on johtavana periaatteena myös sen visuaalisessa esittelytekniikassa?
Olen kuullut huhuja, että turkulaisia pidetään vaikeina tapauksina etenkin silloin, kun uudistuksista on kyse (Tampereen ratikka lähettääkin teille iloisia terveisiä!), mutta olisiko yhteistyössä Museoviraston kanssa mahdollista loihtia linnanne historiaa elävämmäksi ja vastaanottavammaksi kaikenikäisille ja -maalaisille kävijöille?
Jos joku, niin Turun linna totisesti ansaitsisi tyylikkäästi toteutetun esittelytekniikoiden uudistuksen. Vaikkakin Ruotsin vallan alla, on sieltä käsin sentään pohjustettu ja vahvistettu tulevan itsenäisen Suomen läntistä identiteettiä viidellä vuosisadalla!
Jos joku, niin Turun linna totisesti ansaitsisi tyylikkäästi toteutetun esittelytekniikoiden uudistuksen.
Nyt jos joku kauhistuu, niin lähtöjään keskisuomalaisena maalaisena ykskantaan toteaisin, että tuskin se keltään on pois, edes turkulaisilta (!) saati linnan arvokkuudelta, mikäli Suomen virstanpylväsnähtävyys siirtyisi eturintamalle myös oman historiansa esillepanossa. Veikkaanpa jopa, että linnan henki olisi otettu, mikäli hänen valtakunnassaan historia olisi helpommin lähestyttävää, ellei peräti vähän viihdyttäväkin.
Otetaanpa esimerkiksi kuninkaansali, jossa aikoinaan on pidetty Itämään merkittävimmät kekkerit. Kuinka hienoa olisikaan saada vaikka yhdelle seinälle videoesitys, jossa olisi näytelty ja kuvailtu keskiaikaiset tanssiaiset? Veikkaan, että hyvinkin joku oppilaitos olisi innokas näyttelemään ja toteuttamaan moisen videoklipin.
Näkisimme, mitä on syöty, mitä juotu, miten pukeuduttu, miten tanssittu ja millaista musiikkia on kuunneltu. Salissa pidetyissä tapaamisissa on käsittääkseni myös puitu ja päätetty Suomea koskevia hallinnollisia asioita. Kuinka mielenkiintoista olisikaan nähdä edes yksi niistä tilanteista taustoineen isolla digitaalisella näytöllä. Nykyisellään salin anti jää auttamattoman laihaksi – etenkin jos on myöhästynyt ansiokkaalta opastetulta kierrokselta.
Ja sitten on rouvastupa, jossa kaikki oleellinen on oikeasti tapahtunut. On synnytetty, kokoonnuttu, tehty käsitöitä (ja tietenkin oikeasti junailtu merkittävimmät asiat miesten toisin luullessa). Täytyy tooooodella venyttää mielikuvitustaan, jotta saisi edes jonkinlaisen käsityksen silloisesta menosta. Olisiko vallan mahdoton ajatus rekonstruoida puoli tupaa vaikkapa 1500-luvun sisustuksen mukaan?
Ei haitaksi varmasti olisi sekään, että infokyltit jokaisessa huoneessa olisivat digitaalisia, usealla kielellä ja isommalla präntillä. Myös digitekniikalla ja animaatiolla voisi varmasti valaista linnan oleellisimpia aktiviteetteja, vaikka jonkun edesmenneen asukin kertomana. Esimerkkinä loistavasta tällaisesta toteutuksesta käy vaikkapa Mäntän Gustaf-museon tarinankerronta.
Koska kuninkaalliset aina kiinnostavat, voisiko äänen antaa sopivassa huoneessa esimerkiksi Katariina Jagellonicalle ja havainnolleen Suomen Turusta ja linnasta hänen sinne asettuessaan. Miehistä näkökulmaa, ettei kukaan nyt taas hermostu, olisi mistä ammentaa: Mitäpä jos kreivi Pietari Brahe ”kertoisi” ajatuksiaan takapajuisen Itämaan hallitsemishaasteista, joista muuten Raija Orasen ”Kreivin aikaan” -teos piirtää varsin elävän kuvan. Eittämättä olisi myös jännittävää saada vivahteikkaampi käsitys portinvartijan huoneen sekä sen vierastuvan vissisti värikkäistä tapahtumista. Nyt kaikkialla on vastassa vain lähes valkoiset seinät…
Turku sentään on kulttuuripääkaupunki! Linnanne vetovoimapäivitys voisi tarjota mahdollisuuden kiillottaa entisestään tuota taitavasti brändättyä imagoa. Statuksenne antaa olettaa, että osaamista moiseen piisaisi.
Toivotan ihanaan Turkuun ja sen ihastuttavaan linnaan sujuvaa talven selän taittumista. Ja jos saa lähettää erityisterveisiä, niin menevät ehdottomasti Matille ja Tepolle – ihan saletisti nykyvaltakuntamme tehokkaimmille tanssijalan elävöittäjille!
Maija Aakkula
Ingénieur des tehcniques agricoles
