Seili ja Kevo ovat arvokkaita opetuksen ja kasvatuksen tukipilareita
Kolmikuinen vauva päivät isänsä kanssa Seilin saaren rantaan kiinnittyneessä purjeveneessä, äiti viikon kestävällä kenttäkurssilla samaisella saarella. Metsään puidenlaskentaan, laivalla tarkastelemaan kuolleita pohjia ja kalastusta ja välillä taas syöttämään pienokaista – äidillä piti kiirettä. "Venelapsi" sai luontoinnostuksen jotakuinkin kirjaimellisesti äidinmaidosta.
Ympäristönsuojelun perusopintokokonaisuuteen kuului 1980-luvulla uusiutuvien luonnonvarojen ja vesibiologian kenttäkurssi, jolta ammennettu oppi on ollut ratkaisevassa asemassa yliopistourallani. Luonnontieteilijöiden kielenopettajana astuin sen myötä maailmaan, joka ei yhdelläkään luentosalikurssilla auennut yhtä konkreettisesti.
Opetukseen sain uutta asiantuntijuutta, tutkimustietoa, ja ymmärtämys opiskelijoiden alaa kohtaan lisääntyi. Kenttäkurssi vaikutti myös suhtautumiseeni saaristossa sijaitsevaan kesämökkiympäristöön. Sen metsän ja vesistön seurannasta tuli tärkeä osa koko perheen kesää.
Paikallisten tutkimusasemien merkitys on suuri tutkimusta, opetusta ja siihen liittyvää kasvatusta ajatellen, mutta myös luontoharrastajia ajatellen.
Kevon tutkimusasemaan tutustuin "venelapsen" tutkiessa havununnien, tuholaisperhosen, levinneisyyttä ja kestävyyttä. Kevon tutkijat tekivät suuren vaikutuksen arvokkaalla työllään. Sittemmin pyydystin itsekin havununnia saareltamme tutkimuskäyttöön.
Nämä kokemukset mielessä koen Turun yliopiston aikeet edellä mainittujen tutkimusasemien lakkauttamisesta ("Turun yliopisto luopumassa Seilistä, Kevon tutkimusasemalle jäisi vain talonmies" TS 27.12.2022 ja "Biologista kenttätutkimusta ei voi tehdä etätyönä" TS 5.1.2023) hyvin lyhytnäköisiksi.
Opiskelijoille, jotka suuntaavat ammattiin luonnontutkimuksen ja luonnonsuojelun parissa, paikalliset vakiintuneet tutkimusasemat ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin meille, joiden ammattiin ympäristötiede liittyy osana.
Toki kenttäkursseja voisi järjestää ilman tutkimusasemia, mutta kurssien organisointi vaikeutuisi ja kävisi varmasti kalliiksi materiaaleja, majoituksia ja apuhenkilökuntaa ajatellen.
Paikallisten tutkimusasemien merkitys on suuri tutkimusta, opetusta ja siihen liittyvää kasvatusta ajatellen, mutta myös luontoharrastajia ajatellen. Eikä sovi unohtaa niiden tärkeyttä ensiaskeliaan luonnontutkimuksen parissa ottaville pienille tulevaisuuden tekijöille, joille kosketus autenttiseen tutkimusympäristöön on mieleenpainuvaa.
Carola Karlsson-Fält
KT, FM, ruotsin kielen lehtori emerita
