Mukavaa oli aikoinaan leikkiä ja harrastaa, kun tiesi, ettei kukaan kiusaa. Sellaista oli elo 1970–1980-lukujen vaihteessa. Kesäisin pesäpalloa ja talvella jatkuvasti kaukalossa, joskus saatettiin ehtiä olla myös suksilla. Onneksi sitä osasi jotain, niin pääsi mukaan peliporukoihin.
Noin 10-vuotiaalle oli aika iso juttu päästä samoihin peleihin noin 14–15-vuotiaiden naapurin poikien kanssa. Eivät ne nyt liikoja odottaneet, mutta katsoivat hieman perään, ettei tullut eri kaupunginosien pojilta liikaa mailan iskuja jaloille.
Olihan siinä naapuristossa tietysti yksi kiusaaja. Tyyppi, joka tykkäsi rääkätä nuorempia, varastaa kiekot ja muuta semmoista, jos muita hänen ikäisiään ei ollut paikalla.
Onks tää kaveri käynyt kiusaamassa sinua, kysyivät vanhemmat pojat. No ei ole, jotain huutelua on ollut, muttei se ole sormellakaan koskenu. Joo, sano vaan mikäli tulee ongelmia, niin me hakataan se.
Aika hyvä pelote alakoululaisella tunnettua kouluhäirikköä vastaan. No, onneksi ei koskaan tullut toimeksiannolle käyttöä.
Yläasteella seiskaluokkalaisia saatettiin kyykyttää aika reippaasti kasiluokkalaisten toimesta, ihan säännöllistä hakkaamistakin oli joidenkin kohdalla.
Ei ollut haitaksi uudessa koulussa, kun löytyi kasi- ja ysiluokalta tuttuja urheiluporukoista. Joku saattoi välitunnilla lähestyä tekemään tai teettämään jotain, silloin riitti, kun mainitsi nimen tai pari, kiusaajat lähtivät loitommalle. Jopa se tarkkailuluokan kiusaaja ymmärsi, mitä voi tapahtua, mikäli käy nuorempien kimppuun.
Tulee mieleen ajatus, onkohan aikuisten mielenterveyspalveluista leikattu jo liikaa?
Mukavia olivat välitunnit, koskaan ei tarvinnut pelätä tai piileksiä.
Koulumaailmassa opettajien tilanne tänään voi olla työrauhan ja viihtyvyyden suhteen kovin erilainen. Terveiset lähtevätkin tällä kertaa kaikille opettajia kiusaaville ja piinaaville oppilaiden vanhemmille. Aivan uskomattomilta kuulostavat kommentit, joita olen lukenut tai kuullut liittyen opetustyöhön ja sen haasteisiin.
Osa vanhemmista tuntuu ottavan aika paljon roolia opettajien häiriköinnissä. Opettajia häiritään viesteillä, soitoilla, tehtaillaan perättömiä valituksia. Opettajat selvittelevät sitten valituksia vaikka lomien aikana. Kun valitus on käsitelty ja aiheettomaksi todettu, samalla valittajalla voi olla jo uusi valitus odottamassa.
Jotkut lastensa koulutarinoihin tempautuneet vanhemmat kokevat oikeudekseen mennä riehumaan opettajien työpaikalle kesken työpäivän. Tulee mieleen ajatus, onkohan aikuisten mielenterveyspalveluista leikattu jo liikaa?
Melko tuoreen uutisen mukaan ysiluokkalaisella saattaa olla peruskoulun tokaluokkalaisen matemaattiset tiedot ja taidot. Se tuskin voi olla yksittäisen opettajan vika. Kyllä tuollaisissa tuloksissa pitää ottaa huomioon myös kaikki kotoa saatu henkinen pääoma ja tuki.
Kävin vastikään edellä mainituista aiheista antoisan keskustelun vieruskaverin kanssa junamatkalla. Harmi vain, että matka loppui, vaikka tarinaa olisi riittänyt. Vieruskaverin tytär toimii tällä hetkellä opettajana, tosin ei välttämättä enää kovin kauan. Oli alle nelikymppisellä menossa kuulemma jo kuppi nurin oppilaiden vanhempien öyhöttämisen takia.
Tsemppiä hänelle ja kaikille muillekin opettajille! Itseluottamuksen on oltava kunnossa, kun lähdetään täyden luokan eteen vetämään päivän epistolaa. Minkään painostuksen alla ei pidä taipua.
Esa Rissanen
