Liikkumattomuuden seuraukset on vihdoin tunnustettava
Joulukuun 14. päivänä julkaistujen Move!-mittaustulosten jälkeen on jälleen kerran ajauduttu kauhistelemaan sitä tosiasiaa, että lapset ja nuoret liikkuvat liian vähän.
Ongelma on yhteiskunnassamme huomattavasti laajempi, sillä se käsittää myös aikuisväestön. Tämä tosiasia vaikuttaa heikentävästi hyvinvointiimme ja sitä kautta talouteemme. Liikunnan rooli yhteiskunnan ongelmien ennaltaehkäisijänä voisi olla huomattavasti suurempi.
Valtteri Haapaniemi nosti oivallisesti mielipidekirjoituksessaan (TS 8.1.) esiin sen, että liikkumattomuuskeskustelulla on tapana kiihtyä nopeasti, mutta lässähtää vielä nopeammin. Ratkaisujen löytäminen vaatii osakseen laajaa keskustelua sekä aitoa halua muuttaa asioita.
Tekstin toinen tärkeä oivallus on se, että yhteinen ongelma voidaan korjata vain yhteispelillä: korjaamalla rakenteita ja tarjoamalla porkkanaa, ei keppiä.
Älylaitteiden aikakaudella kilpailu on koventunut. Tosiasia on se, että olemme pärjänneet huonosti tässä kilpailussa. Laitteiden tarjoama maailma onkin usein houkuttelevampi kuin huonosti valaistu hiekkakenttä kylmänä ja pimeänä iltana tammikuussa tai tyhjänä, ovi lukittuna seisova liikuntasali loma-aikana.
Toinen oleellinen tekijä on se, että ajattelemme liian kapeasti liikunnasta. Se nähdään tunnin tai puolentoista liikuntasuorituksena jossain liikuntapaikassa, usein vielä ohjattuna. Tästä ei ole toki mitään haittaa, mutta ymmärrystä pitäisi taas laajentaa. Aktiivista liikkumista on myös kävelty kauppamatka tai pyörällä taitettava koulu- ja työmatka.
Nämä kaksi edellä mainittua asiaa ovat vain osa tätä isoa haastetta. Jos me olemme oikeasti huolissamme juuri lasten ja nuorten liikkumisesta, niin yhteiskuntaa on vietävä suuntaan, jossa he voivat ja uskaltavat vapaasti liikkua. On tärkeää keskustella siitä, minkälaiset asenteet ja rajoitukset ovat liikkumisen tiellä.
Talouteen liittyvä keskustelu ja huoli on jatkuvasti läsnä päätöksenteossa. Siksi on ihmeteltävä, että miten me voimme kerta toisensa jälkeen vähätellä liikuntaan liittyvää keskustelua. Liikkumattomuuden on arvioitu aiheuttavan noin kolmen miljardin euron kulut Suomelle, josko me voisimme yhteistuumin leikata hieman tästä?
Timo Furuholm
alue- ja kaupunginvaltuutettu (vas)
