Vihreä ikäpolveni unohti kertauksen merkityksen – ydinvoimauskovat alkoivat mainostaa ilmastokriisin "vihreää ratkaisua"
Mielipidesivulla Turun Sanomissa 6.1. on kirjoitus "Vihreät investoinnit eivät ole korkean sähkön hinnan syy vaan välttämätön suunta". Allekirjoittajana on vihreä kansanedustaja, Helsingin kaupunginvaltuutettu Atte Harjanne. Hänen näkyvin teemansa on jo vuosia ollut ydinvoima ratkaisuna energiakriisiin ja kasvihuoneilmiön torjumiseen. Toisena allekirjoittajana on Rene Ahonen, vihreä kansanedustajaehdokas Maskusta.
Kirjoituksen otsikko on tosiasiaa, kuten kirjoituksen sisältökin lukuun ottamatta ydinvoimaa ja vihreiden suhdetta siihen.
Olen juuri käynyt läpi vihreiden "viralliset" lehdet: Vihreä Lanka -lehden (1983–2019), Vihreä-jäsenlehden (2020–2022) sekä vastalauseena Vihreän Langan lakkauttamiselle perustetun Verde-verkkolehden (14.10.2020–2022) ydinvoimaa koskevat kirjoitukset. Osmo Soininvaaran päätoimitusajan Verdeä lukuun ottamatta uutta ydinvoimaa tukevien tekstien suhde sitä vastustaviin on välillä yksi sadasta – yksi kymmenestä.
Jo 1900-luvulla oli tiedossa, että uusiutuvan turvallisen energian tuotantohinta laskee nopeasti ja että vaarallisen ydinenergian tuotantohinta tulee nousemaan 2000-luvulla. Kun tuuli, aurinko, bioenergia jne. alkoivat tuottaa energiaa puhtaammin ja halvemmalla kuin ydinvoimalat, monet markkinatalouden järkevään toimintaan uskovat vihreät ja muut ydinvoiman vastustajat huokasivat helpotuksesta. Uskoimme ydinvoimavallan jo hävinneeksi.
2000-luvun empiria todisti ydinvoiman vastustajien muutkin argumentit päteväksi todellisuudeksi. Karu realismi repi viimeistään vuonna 2022 loputkin vaatekappaleet ydinvoimakeisareilta. Ei vain Rosatomin Putinilta, vaan myös muilta ydinvoimavalloilta, kuten Japanilta, Pakistanilta ja Ranskalta.
Erityisesti sisällöltään kauimpana vihreydestä olevat tiedotusvälineet ja kolumnistit ovat herkutelleet eräiden vihreiden ydinvoimamyönteisillä kannanotoilla.
Helpotuksen huumassa vihreä ikäpolveni unohti kertauksen merkityksen. Ydinvoimauskoville jäi/jätettiin tilaa mainostaa pien- ynnä muita ydinreaktoreita ilmastokriisin vihreänä ratkaisuna. Tilalle ja tilaisuudelle löytyi käyttäjiä. Erityisesti sisällöltään kauimpana vihreydestä olevat tiedotusvälineet ja kolumnistit ovat herkutelleet eräiden vihreiden ydinvoimamyönteisillä kannanotoilla. Muita vihreitä lehtijutut ovat hämmentäneet, kiukuttaneet ja karkottaneet.
Itseään ruokkineen uutisoinnin juurenpäästä löytyy Osmo Soininvaaran kirjoitus 9.1.2008. Hän kertoo neljä pääsyytä osallistumiselleen ydinvoiman vastustukseen ja perään toteaa syiden painoarvon vähentyneen. Hän kuitenkin ilmoittaa hyväksyvänsä ydinvoiman vasta ja vain, jos sillä aletaan korvata fossiilisia polttoaineita eikä tähdätä kulutuksen kasvattamiseen.
Vaikka ehto reaalimaailmaan sovitettuna sitoo Soininvaaran lopuksi elämäkseen ydinvoiman vastustajaksi, kannanottoa on pidetty ydinvoimamyönteisenä. Sellainen se on minustakin, koska Soininvaaran perustelut ydinvoimavastaisuuden neljän pääsyyn raukeamisesta ovat löperöitä. Nuo neljä vastustuksen syytä ovat tänään yhtä aiheellisia kuin kymmenet muutkin silloiset ja myös viime vuoden aiheellisiksi nostamat ydinvoimavastaisuuden perusteet.
On luettu esityksiä ydinvoiman käyttämisestä ilmastokriisin torjumiseen. Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo esitti julkisesti "ydinvoiman kuuluvan vihreiden energiapalettiin". Käytännössä esitys merkitsisi vihreille katsomopaikkaa energiabaletissa. Odottamassa, että aikaisintaan 2030-luvun alussa päästäisiin rakentamaan jo kuumentuneeseen Suomeen vasta 2040-luvulta alkaen valmistuvia ydinvoimaloita! Vähäpäästöisellä uusiutuvalla energialla voidaan kasvihuonepäästöjä vähentää nopeammin ja taloudellisemmin joka päivä.
Kansanedustajavaaleissa on järkevää äänestää ehdokasta, joka ei hyväksy uusien ydinvoimaloiden rakentamista ja olemassa olevien tehon nostoa, mutta hyväksyy vastaavan rahan käytön vähäpäästöisen uusiutuvan energian tuotantoon. Vanhojen ydinvoimaloiden sulkemisen voi jättää markkinavoimien ja turvallisuusviranomaisten ratkaistavaksi.
Osmo Kivivuori
vihreä jo ennen vihreitä
