Lasten ja nuorten liikunnallisista kyvyistä kertovat Move!-mittaustulokset julkistettiin joulukuun 14. päivä. Viesti oli sekä masentava että tuttu: suurin osa lapsista liikkuu vähän, ja neljällä kymmenestä kunto on niin huono, että se haittaa jo arkielämän askareissa pärjäämistä.
Ehkä vielä masentavampaa oli kuitenkin tuloksista seurannut julkinen keskustelu – tai pikemminkin sen puute. Move!-tuloksia pidettiin kyllä odotetusti esillä Turun Sanomissa ja muissakin valtakunnan kärkimedioissa, mutta samalla viikolla ruuhkautuneet päivystykset peittivät aiheen alleen. Tulosten julkistamispäivänä Ylen pääuutislähetyksessä asia esiteltiin viidentenä.
Vaikka aihe on ollut Turun Sanomissakin esillä myös joulukuun puolenvälin jälkeen, on kyse pikemminkin poikkeuksesta kuin säännöstä. Yleisesti maininnat maamme lasten ja nuorten huonosta kunnosta ovat tuntuneet hävinneen uutisvirrasta.
Keskustelun puute on pettymys, sillä tämä kansanterveydellinen pommimme vaikuttaa jo nyt meihin kaikkiin ja syventää pahimpia kriisejämme. Kuormittunut sairaanhoitomme ei kestä entistä sairaampien nuorten ja aikuisten taakkaa; samaten kestävyysvajeen kanssa kamppailevalle valtiollemme jokainen työkyvyttömyyseläkkeelle jäävä on lisäisku.
Maininnat maamme lasten ja nuorten huonosta kunnosta ovat tuntuneet hävinneen uutisvirrasta.
Varusmiesten huonontunut kunto taas heikentää maanpuolustuksemme uskottavuutta. Ukrainan sota on osoittanut, että teknologiasta huolimatta tarve tavalliselle jalkaväelle on yhtä suuri kuin ennenkin. Nuorten mielenterveyttäkään ei rapakunnossa oleminen ainakaan kohenna.
Nyt suklaasesongin hiivuttua ja uuden vuoden – vieläpä vaalivuoden – alettua on loistava aika muutokselle. Meillä äänestäjillä olisi mahdollisuus nostaa liikunta asialistalle aiempaa vahvemmin.
Tämän ongelman ratkaisuun tarvitaan niin lapsia ja nuoria, vanhempia, kouluja, urheiluseuroja, kuntia kuin valtiotakin. Tärkeä ensiaskel olisi ongelmasta puhuminen.
Valtteri Haapaniemi
valtiotieteiden ylioppilas
