Elämme poikkeusaikoja ja se tuo esille monenlaisia reaktioita

Moni meistä lukee poikkeusaikaan kuuluviksi kaksi erillistä tapahtumasarjaa: tämä aika alkoi koronapandemiasta ja jatkui Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Jos halutaan mennä toiselle mantereelle, kolmanneksi voidaan tähän lisätä ilmiö nimeltään Donald Trump.

Poikkeusaika on tuonut esiin monenlaisia reaktioita. Kun koronapandemia alkoi, käynnistyi myös kiistely sopivista vastatoimenpiteistä. Erilaisia rajoituksia otettiin käyttöön.

Vähitellen kansalaiset kyllästyivät rajoituksiin, ja niitä ryhdyttiin vastustamaan. Lopulta tultiin siihen, missä nyt ollaan: tartunta- ja kuolleisuusluvut ovat edelleen varsin korkeita, mutta tauti on ikään kuin unohdettu.

Konkreettinen merkki tästä on, että suojamaskeja ei enää juurikaan näe edes tiheästi kansoitetuilla paikoilla.

Outoa käyttäytymistä tuokin, mutta esitettiinpä myös sellainen väite, että mitään epidemiaa ei edes ollut, vaan kyseessä oli lääketehtaiden juoni.

Ja kun joillekin koronarokotuksen saaneista tuli sivuvaikutuksia, moni ryhtyi vastustamaan rokotuksia, vaikka niistä oli todistetusti hyötyä valtaosalle rokotetuista.

Väitettiin jopa sellaistakin, että rokotuksilla kansalaisiin istutettiin mikrosiruja, joiden avulla heitä voitiin tarkkailla. Vapaassa yhteiskunnassa tällainen ei yksinkertaisesti onnistuisi – eikä siitä olisi mitään hyötyäkään kenellekään.

Erään tutkimuksen mukaan tavallista suurempi osa tiettyihin ihmisryhmiin kuuluvista ei luota koronarokotteiden turvallisuuteen. Tällaisia ryhmiä ovat muun muassa EU-vastaiset ja työttömät. Kun ihmisen luottamus yhteiskuntaan menee jossakin kohdin, se menee häneltä ilmeisesti usein samalla laajemmaltikin.

Toinen poikkeusaikojen tapahtumasarja, joka on herättänyt reaktioita laidasta laitaan, on Venäjän hyökkäys eli ”sotilastekninen operaatio” Ukrainaan. On muun muassa esitetty, että Ukraina olisi itse syyllinen tapahtumaan, ja takapiruina toimivat länsimaat, Nato etunenässä.

Venäjän selityksen mukaan operaation tarkoituksena on natsien puhdistaminen Ukrainan johdosta: ollaan pelastamassa veljeskansaa – tosin vastoin sen omaa tahtoa. Natsiväitteitä arvioitaessa on syytä ottaa huomioon, että Ukrainan presidentti on juutalainen.

Kun omaksutaan jokin ”oma” selitys tapahtumille, selityksen kanssa ristiriitaiset faktat leimataan usein ”valemedian” tuotteiksi eikä niitä uskota. Tästä päästään suoraan rinnakkaisilmiöön nimeltä Donald Trump. Sen yhteydessä on puhuttu totuuden jälkeisestä ajasta.

Ilmiö huipentui tämän vaalit hävinneen republikaanien presidenttiehdokkaan väitteeseen, että häneltä ”varastettiin” vaalit. Tämän ajatuksen omaksuivat hämmästyttävän monet Trumpin kannattajat.

Ehkä tällaista omassa kuplassa elämistä on esiintynyt aikaisemminkin, mutta poikkeusaikojen julkisuuteen tuomat suuret kysymykset ovat tehneet sen näkyväksi. Kun näistä kysymyksistä on alettu väitellä julkisuudessa, yllättäviäkin näkemyksiä on tullut esiin edellä kuvattuun tapaan.

Demokraattisessa valtiossa, joissa on vapaa media ja luottamus viranomaisiin on suuri, harhakäsitysten torjunta on suhteellisen helppoa. Onnistunut torjunta ei kuitenkaan merkitse sitä, että toisinajattelijat muuttaisivat näkemyksiään. Pääasia kuitenkin on, että yleinen mielipide on tosiasioiden kannalla.

Pekka Pihlanto

Turku