Vastuu suunnittelun jäljestä sälytetään bussinkuljettajien harteille
Tiistain 27.12. Turun Sanomissa kertoi joku kirjoittaja bussikuskin pinnan palaneen pahan kerran, kun sähkökäyttöineen ovijärjestelmä oli jälleen kerran tehnyt tenän. Harmi oli purkautunut muutamalla tavanomaisen käyttökielen tehosteella, joita myös kirosanoiksi kutsutaan.
Kirjoittaja kertoi ymmärtävänsä turhautumisen aiheuttaman paineen, mutta silti piti asiakastyössä olevan ihmisen käytöstä moitittavana.
Ahtaasti tulkiten se sitä tietysti hiukan olikin, mutta kai oli parempi, että paine purkautui tuolla tavalla, eikä esimerkiksi kaasupolkimen kautta.
Auton reistailu liikenne-esteiden lisäksi vaikuttaa siihen, miten aikataulut voivat toteutua. Onko nyt muuten niin, että linjojen keskinopeuksia yritetään nostaa liian korkeiksi? Siellä kirjoituspöytien takana oliksi ymmärrettävä, että jo 30 km/h keskinopeutena on taajamaliikenteessä mahdoton toteuttaa.
Sehän on keskustan nopeusrajoitus. Eihän tuo korkealta näytä, mutta kun suuri osa matkasta mennään sen alle olosuhteiden takia ja välillä käydään pysäkillä ja ne eriväriset valotkin säätelevät menovauhtia. Ja sitten pitäisi ajaa rauhallisesti, taloudellisesti ja hymyillä asiakkaille, vaikka mikään ei toimi.
Vanha vastauksen kaava on sekin, että "kokeneen kuljettajan pitäisi ymmärtää"… Eli vastuu suunnittelun jäljestä on kuljettajilla, joita ei kukaan ole kiinnostunut kuuntelemaan.
Salosem Paavo
nykyne tupafundeeraaja