Käsissämme on yhteiskunnallinen aikapommi, joka on purettava. Lasten ja nuorten henkiseen pahoinvointiin ja mielenterveysongelmiin on löydettävä pikaisesti apua, uusia keinoja ja kaivattua resurssia.
Samanaikaisesti meidän on turvattava, miten tulevaisuudessa katkaisemme tämän kriittisen kierteen. Massiivisen korjaavan työn lisäksi on samanaikaisesti panostettava ehkäisevään työhön.
Yhtenä keskeisenä elementtinä näissä talkoissa on perhekeskusten palvelukokonaisuuteen kuuluva opiskeluhuolto, ja erityisesti yhteisöllinen opiskeluhuolto. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos linjaa, että koko oppilaitosyhteisöä tukeva ehkäisevä yhteisöllinen työ on opiskeluhuollon ensisijainen toteuttamismuoto. Hyvinvoiva opiskeluyhteisö sekä terveellinen ja turvallinen opiskeluympäristö ovat oppilaiden ja opiskelijoiden hyvinvoinnin edellytyksiä.
Yhteisöllisen opiskeluhuollon konkreettisia työmuotoja ovat esimerkiksi vuorovaikutustaitojen ja mielenterveyden edistäminen, kiusaamisen, väkivallan ja häirinnän ehkäisy sekä huoltajien osallisuuden vahvistaminen.
Vastuu yhteisöllisen opiskeluhuollon toteuttamisesta kuuluu jokaiselle oppilaitoksessa työskentelevälle. Jokaisella on velvollisuus edistää oppilaiden, opiskelijoiden ja koko koulu- ja oppilaitosyhteisön hyvinvointia sekä yhteistyötä huoltajien kanssa.
Lasten ja nuorten henkiseen pahoinvointiin ja mielenterveysongelmiin on löydettävä pikaisesti apua, uusia keinoja ja kaivattua resurssia.
Laki määrittää, että esiopetuksessa ja perusopetuksessa olevalla oppilaalla tai toisen asteen opiskelijalla on oikeus saada opiskeluhuoltoa. Tässä on myös lain merkittävä sudenkuoppa. Miksi opiskeluhuoltoa ei olla ulotettu koskemaan myös varhaiskasvatusta?
Tutkimusten mukaan monet keskeiset huolta aiheuttavat ja myöhemmin kumuloituvat ilmiöt näkyvät jo varhaiskasvatuksessa. Ehkäisevän työn pitäisi alkaa myös ikävuosissa mitaten nykyistä varhaisemmin.
Yhtenä monista kaivatuista uusista keinoista näkisin mahdollisuutena yhteisöllisen opiskeluhuollon toimintamallien jalkauttamisen sovelluttuna myös varhaiskasvatukseen. Vaikka laki ei tätä edellytä, ei mikään estä sen toteuttamista myös esiopetusta nuorempien lasten ja heidän perheidensä hyvinvoinnin tukemiseksi.
Onneksi varhaiskasvatuksessa jo tiedostetusti, ja osin tiedostamattomasti, tehdään tätä työtä. Varhaiskasvatuksessa on vahvan pedagogisen osaamisen lisäksi osaamista ja ymmärrystä myös lasten turvallisen henkisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Itse asiassa tämä on keskeinen osa myös pedagogista ymmärrystä, sillä vain hyvinvoiva lapsi oppii.
Esimerkkinä tästä työstä mainittakoon vaikkapa tunnekasvatuksen ja tunnesäätelyn opettelun tuominen vahvasti opetussuunnitelmaan ja päiväkotien arkeen. Päiväkoti toimintamuotona mahdollistaa myös vahvaa yhteisöllistä työtä huoltajien osallistamisessa ja tiiviin yhteistyön rakentamisessa heidän kanssaan.
Kaikki tämä jo tehty työ pitäisi vain mallintaa ja yhdenmukaistaa niin, että tämän keskeisen mielenterveyttä tukevan peruspalvelun merkitys tulisi laajemmin ymmärretyksi. Tämä avaisi myös elementtejä laajemmalle yhteistyölle sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa, ja sitoisi varhaiskasvatuksen entistä tiiviimmin osaksi perhekeskusten palvelukokonaisuutta.
Sami Luoto
projektipäällikkö
Perhekeskus-koordinaatio ja toimintamallin jatkokehitys
Varsinais-Suomen tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskushanke
