Hyvät varhaiskasvatusikäisten vanhemmat. Toivon, että jaksat lukea tämän tekstin ja tunnet tämän jälkeen edes vähän myötätuntoa meitä päiväkodissa sinun lapsesi eteen työskenteleviä kohtaan.
Jos jotain toivoin korona-ajan opettavan, oli se, että kipeänä pysyttäisiin kotona. Toiveeni ei toteutunut. Viikoittain, jopa päivittäin joudun päivän päätteeksi kertomaan vanhemmille lapsen olevan flunssainen. "Mutta ei kuitenkaan kuumetta?" saan lähes poikkeuksetta vastaukseksi. Ei, mutta ei se ole mikään kipeyden mittari.
Minulla on ihana, osaava ja koulutettu työtiimi. Meillä on motivoitunut, kivan kokoinen ja mukava lapsiryhmä, jonka kanssa olisi mahdollisuus tehdä vaikka mitä ihanaa.
Olemme kuitenkin olleet tiimini kanssa viimeksi kaikki töissä koko viikon lokakuun alussa. Arkea on pyöritetty vajaalla henkilökunnalla oikeastaan syyskuusta alkaen. Päiväkotimme lapset ovat jatkuvasti räkäisiä ja yskäisiä. Tämä johtaa siihen, että niin olemme myös me aikuiset.
Lapsia ei pidetä sairaana kotona tarpeeksi kauan (jos ollenkaan), kipeän lapsen sisarukset tuodaan päiväkotiin ja yskän kerrotaan johtuvan kylmästä ulkoilmasta.
Kaikki projektit, upeat retket ja ihanat pienryhmätoiminnat ovat jääneet toteuttamatta, koska koko ajan joku on sairaana. Arki koostuu selviytymisestä. Tämä ei varmasti ole sitä, mitä sinä toivot oman lapsesi kohdalla.
Sijaisia ei ole ja vaikka olisikin, koko ajan vaihtuva henkilökunta ei tuo lapselle turvallisuuden tunnetta.
Ymmärrän todella hyvin, että teillä on työstressiä ja töistä ei voisi olla pois. Niin on todella myös minulla, uskokaa pois.
Niin kauan kuin kipeitä lapsia tuodaan päiväkotiin, teidän lapsenne eivät saa laadukasta ja turvallista varhaiskasvatusta. Pallo on nyt hyvät vanhemmat teillä. Meistä kukaan ei halua menettää joulua taas sairauksien takia.
Sairasteluun väsynyt varhaiskasvatuksen opettaja
