Sotaorvon itsenäisyyspäivätervehdys – vapaus ei ole itsestäänselvyys
Itsenäisyyspäivätervehdys sotaorvolta! Ukrainan kansa sydämissämme!
Suomessa on vielä sota-aikana eläneitä sotaveteraaneja, lottia ja kotirintamalla olleita naisia sekä sotaleskiä ja sotaorpoja. Suuri kiitos heille kaikille ja myös kaatuneille, sotasankareille! Heidän ansiostaan saamme elää vapaassa Isänmaassa.
Suomalaiset kärsivät viime sodissa sanoinkuvaamattomasti monikymmenkertaista vihollista vastaan puolustautuessa, apua ei juuri tullut ulkovalloilta. Suomi joutui luovuttamaan suuria alueita Neuvostoliitolle.
Sadattuhannet karjalaiset ja lukemattomat muut suomalaiset menettivät kotinsa ja Suomi joutui asuttamaan noin 400 000 karjalaista eri puolille maatamme.
Talvisodassa ja jatkosodassa menetti henkensä noin 90 000 sotilasta. Monet heistä olivat perheellisiä, sotaleskien määrä oli noin 30 000 ja noin 55 000 lasta jäi sotaorvoksi (myös allekirjoittanut).
Muistellessamme omaa itsenäisyyttämme ja omia taistelujamme suremme Ukrainan kansan kohtaloa.
Sotilaiden lisäksi ihmiset, kotirintamalla naiset, lapset ja vanhukset kestivät yli neljä vuotta sota-aikaa ja vielä päälle suuren jälleenrakentamisen ajan sekä käsittämättömät sotakorvaukset.
Nykyrahaksi muutettuna Suomi maksoi sotakorvauksia noin 4500 miljoonaa euroa. Vaikka ei alun perin edes sotaa aloittanut.
Nämä ovat monelle tuttuja lukuja ja asioita mutta ne koskettavat aina vuosi vuoden jälkeen sotaveteraanien lisäksi meitä omaisia ja kaikkia suomalaisia. Näistä lankeaa suuri kiitos sodassa kaatuneiden lisäksi myös sotaveteraaneille, lotille ja kotirintaman naisille ja ikäihmisille.
Erityisen suuriarvoista työtä sotarintamalla tekivät myös lotat. Muistakaamme Veteraanin iltahuudon laulun sanoin: "Hoivatkaa, kohta poissa on veljet – muistakaa, heille kallis ol’ maa. Kertokaa lasten lapsille lauluin – himmetä ei muistot koskaan saa."
Ei siis pidetä Suomen vapautta itsestäänselvyytenä!
Muistellessamme omaa itsenäisyyttämme ja omia taistelujamme suremme Ukrainan kansan kohtaloa. Häpeämme, että nykymaailmassa ei ole systeemejä YK:lla tai jossain, jotka pysäyttäisivät heti alkuunsa tällaiset pyrkimykset!
Koko maailma kärsii, nyt myös Venäjän kansalaiset ja tuhannet miljardit tarvittaisiin ilmastosäästöihin ja omien kansalaisten hyväksi. Inhimillisistä kärsimyksistä puhumattakaan!
Mikä maa ja kansa on seuraavana? Pitäisikös siis vihdoinkin toimia – ei viivytellä enää!
Reijo Helmer Virtanen
80-vuotias sotaorpo pappa
Uusikaupunki
Isäni Helge Helmer kuoli Venäjän vankileirillä vuonna 1944
