Luonnontutkimuksessa on käytössä konsepti, shifting baseline, joka voitaisiin suomentaa muuttuvaksi perustasoksi. Idea on yksinkertainen: jokainen elää tietyn pituisen elämän, jonka aikana havaitsemme jossain ilmiössä eräänlaisen ”lähtötason”, joka elämämme kaaren aikana muuttuu.
Tarkastelujakso on verrattain lyhyt, vuosia tai vuosikymmeniä, ja syntyy helposti harha, miten suuri muutos on kyseessä. Harha syntyy myös siinä, että muutos on ollut liikkeessä jo ennen omaa syntymäämme. Saatamme olettaa, että näin on aina ollut. Tosiasiassa kaikki on johtanut tähän hetkeen.
Verrattuna menneisiin vuosikymmeniin, tai vuosisatoihin, on työnteko Suomessa nyt huomattavasti parempaa ja turvallisempaa. Vapaa-aika on lisääntynyt, jolloin muullekin elämälle on tilaa.
Se, että voi jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta ja saada siitä sairasajan palkkaa, ei ole ilmestynyt tyhjästä. Ei myöskään viiden päivän työviikko, kahdeksan tunnin työpäivä, ylityökorvaukset, suojavarusteet, lomat, sosiaalitilat ja muut työntekijän oikeudet, jotka tänä päivänä ovat arkea, mutta joista 1850-luvun ihminen ei olisi osannut juuri unelmoida.
Nämä muutokset heijastelevat ympäröivän yhteiskunnan sekä maailman jatkuvaa kehitystä. Syntyy helposti käsitys, että kaikki tämä vain kuuluu meidän moderniin yhteiskuntaamme. Totuus on se, että kaiken tämän eteen on tehty töitä. Ja riidelty.
Hoitoalan palkkaneuvottelut osoittivat jälleen kerran, että työnantajien ja työntekijöiden väliset erimielisyydet eivät ole kadonneet mihinkään. Hesburger on ollut otsikoissa huonojen työolojen vuoksi, samoin Musti & Mirri, Espresso House jne.
Hoitoalan palkkaneuvottelut osoittivat jälleen kerran, että työnantajien ja työntekijöiden väliset erimielisyydet eivät ole kadonneet mihinkään.
Alipalkkaus, harmaa talous, puutteellinen työturvallisuus, epäasiallinen kohtelu, työehtosopimusten rikkominen, perusteettomat irtisanomiset ja palkkaukseen liittyvät ongelmat ovat edelleen arkipäivää.
Kuitenkin monet kyseenalaistavat ay-liikkeen tarpeellisuuden. Edunvalvonta voidaan nähdä venkoiluna, yrityksenä tehdä vähemmän ja vaatia enemmän. Joillekin työnantajille edunvalvonta näyttäytyy hankalana, kalliina ja rajoittavana.
Toiset työnantajat taas ovat omaksuneet tutkitun tiedon mielipiteen sijaan ja ymmärtäneet, että työntekijä, joka tuntee, että häntä kuunnellaan ja kunnioitetaan, on tuottavampi. Asioista neuvotellaan ja molemmat ymmärtävät, että molempien etu on sopia.
Kyse on molemminpuolisesta kunnioituksesta sekä luottamuksesta; jos niitä ei ole, tulee ongelmia. Luottamus ja kunnioitus taas ovat asioita, jotka ansaitaan teoilla.
Ay-liikkeen kriitikot voivat väittää, ettei edunvalvontaa tarvita, koska viranomaiset ovat sitä varten; työntekijähän voi valittaa työsuojelun puutteista, maksamattomista palkoista tai siitä, ettei saa käydä vessassa suoraan viranomaisille. Paitsi että meillä ei ole tarpeeksi viranomaisia hoitamaan edes nykyisiä tehtäviään. Kenelle soitat?
Harmaan talouden torjunnassa, palkkatasa-arvossa ja työsuojelussa ay-liike tekee työtä, jonka kustantavat jäsenet ja josta hyötyy koko yhteiskunta.
Esimerkiksi Rakennusliiton nuorisotutkimuksesta selvisi, että alalle työllistyvien nuorten naisten euro on 99 senttiä. Se on konkreettinen muutos parempaan ja sitä ei ole saavutettu voivottelemalla. Sen on saanut aikaiseksi työ, joka ulottuu oppilaitoksista työpaikoille.
Kun tämänlainen muutos läpäisee koko yhteiskunnan, tulee siitä uusi perustaso, joka toivon mukaan jatkaa muutostaan aina parempaan suuntaan.
Teemu Mäkinen
Karuna
