Suomi tarvitsee väkivaltatyön rakenteet
Lähisuhdeväkivalta jää usein kodin seinien sisään. Siellä se satuttaa, hajottaa sirpaleiksi kerta toisensa jälkeen. Minä tiedän, sillä olen ollut siellä – ja vaikka nuo asiat eivät ole elämässäni enää läsnä, kulkevat ne osana minua varmasti läpi elämän, sillä väkivalta traumatisoi.
Hymy, iloinen someprofiili, ahkeruus töissä tai menestys eivät tarkoita, ettei voisi kokea väkivaltaa. Väkivaltaa ei tekijästä eikä sen uhrista voi nähdä ulospäin, vaikka usein näin kuvitellaankin kategorisoimalla väkivalta jonkin tyyppisiin ihmisryhmiin. Todellisuudessa kuka tahansa voi olla uhri tai tekijä. Ja siksi on niin tärkeää, että väkivalta otetaan puheeksi, se tunnistetaan nykyistä paremmin ja siihen on saatavilla suojaa ja apua.
Suomi tarvitsee lakiin väkivallan vastaisen työn rakenteet, jotta avun saaminen ei riipu siitä, minkä postinumeron alla sattuu asumaan. Lisäksi tulisi ryhtyä toimiin Marak-toimintamallin valtakunnallisen saavutettavuuden turvaamiseksi. Näillä toimilla voimme säästää ihmishenkiä.
Rakenteisiin tulee sisällyttää väkivallan tekijöiden kuntoutus. Vain niin voimme varmistaa, että ei tule uusia uhreja.
Väkivaltaa ei tekijästä eikä sen uhrista voi nähdä ulospäin, vaikka usein näin kuvitellaankin kategorisoimalla väkivalta jonkin tyyppisiin ihmisryhmiin.
Usein väkivallan taustalla on syitä, joihin voidaan vaikuttaa ja väkivallan käyttö lopettaa. Moni väkivallan tekijä on itsekin ollut aiemmin väkivallan kohde. Yhteiskunnan tulisi nähdä syitä väkivallan takana, mutta uhrin tehtävä ymmärtäminen ei ole. Ei voi liikaa korostaa, että syy väkivaltaan ei koskaan ole uhrin.
Suomi tarvitsee lisää puhetta väkivallasta. Sanoja ja tekoja, jotka rohkaisevat soittamaan apua edes vähän aikaisemmin, auttavat kantamaan häpeää edes vähän vähemmän sekä luovat uskoa luottamaan tulevaisuuteen edes pienen murusen verran enemmän. Sillä väkivallasta voi päästä eroon – mutta yksin kenenkään ei tulisi joutua selviämään.
Sofia Virta
kansanedustaja (vihr)
