Älä anna kerjäläiselle rahaa, vaikka hän seisoisi kirkon ovella
Kävimme perheen kanssa joulupäivän kävelyllä Turun tuomiokirkossa. Pyhäkkö oli lämmin ja tunnelmallinen, seimi sykähdyttävä. Pimeys ja sade unohtuivat ulkopuolelle.
Lähtiessä eteisessä seisoi keski-ikäinen, ulkomaalainen nainen kerjäämässä. Portaiden yläpäässä odotteli keski-ikäinen, ulkomaalainen mies. Hän vilkuili välillä naiseen päin. Kun poistuimme kirkosta, huomasin nuoren miehen seisoskelevan etäämpänä kesäkahvilan tasanteella.
Näen mielessäni seuraavan tapahtumasarjan: nainen on saanut kasaan riittävän summan, vaikka kymmenen euroa. Vanhempi mies ottaa rahat ja nuorempi kuskaa porukan seuraavaan kohteeseen. Ja niin edelleen. Päivästä toiseen.
En antanut naiselle rahaa. Toiminko kuin Raamatun rikas mies, joka jätti köyhän Lasaruksen kuolemaan kadun poskeen? Jumala tietää.
Itse tiedän, ettei köyhyys poistu maailmasta almuja jakamalla. Rakas rikas sisar tai veli: älä anna kerjäläiselle rahaa, älä, vaikka hän seisoisi kirkkosi eteisessä.
Kanna roposi mieluummin järjestölle, joka tukee naisten ja tyttöjen koulutusta heidän kotimaassaan. Lahjoita summa osuuskunnalle, joka myöntää mikrolainoja kehittyvien maiden aloitteleville yrittäjille. Anna ”toisenlainen lahja”.
Oli vuodenaika tai vakaumus mikä tahansa.