Hyvinvointialueet aloittavat työnsä vaikeana aikana – hoito- ja hoivapalveluilla suuret haasteet
Suurten muutosten ja odottamattomien kriisien vuodet ovat yllättäneet koko maailman. Taistelu koronavirusta ja sen aiheuttamaa vakavaa tautia vastaan alkoi jo helmikuussa 2020. Koronapandemia järkytti pahasti koko maailmaa ja sen aiheuttamia kustannuksia sekä inhimillisiä ja taloudellisia menetyksiä on vieläkin vaikeaa arvioida.
Koko sosiaali- ja terveysalan sekä erityisesti hoito- ja hoivapalvelujen selviytymistä ja kestokykyä on koeteltu monissa tehtävissä äärirajoille asti.
Hyvinvoivan maailman väestö vanhenee vauhdilla. Läntisen Euroopan ihmisten elinikä on jatkuvasti noussut. Vielä 1970-luvulla vanhusväestöksi luettiin yli 65-vuotiaat ja laitospaikkojen mitoitusta laskettiin yli 75-vuotiaiden määrästä. Nyt nuo ikärajat ovat nousseet 10 vuotta ja yhä suurempi joukko ihmisistä elää yli 85-vuotiaiksi. Suurten ikäluokkien asumis-, hoito- ja hoivapalvelujen suurin tarve ajoittuu 2030-luvulle.
Lääketieteen ja sairaanhoidon uudet ja paremmat hoitokeinot ovat johtaneet iäkkäiden ja pitkäaikaissairaiden potilaiden määrän kasvuun. Myös kotihoidon asiakkaiden määrä kasvaa ja yhä suurempi osa tarvitsee päivittäisiä hoitokäyntejä.
Ylikuormitus niin sairaaloissa kuin muissakin sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävissä on johtanut pahenevaan henkilöstöpulaan. Lasten ja nuorten, mielenterveystyön ja psykiatrisen sairaanhoidon palveluissa on jatkuva pula hoitopaikoista ja suuri henkilökuntavajaus. Julkisten sote-palvelujen tehtävistä on arvioitu puuttuvan noin 4 000 hoitajaa ja noin 1 000 lääkäriä. Kun uudet hyvinvointialueet alkavat ensi vuoden alusta toimintansa, on henkilöstöpula kriisiytymässä monissa kunnissa.
Hoitoalan ammattiliitot Tehy ja Super ovat lähteneet kovin panoksin työtaisteluun sairaanhoitajien ja lähihoitajien palkkauksen ja koko hoitoalan pito- ja vetovoiman parantamiseksi.
Teho-osastojen ja vanhusten kotihoidon lakkouhat johtivat Helsingin käräjäoikeuden uhkasakkopäätöksiin, joilla kiellettiin lakkojen alkaminen potilaiden hengen ja terveyden turvaamiseksi. Hallitus valmisteli uuden potilasturvallisuuslain, joka eduskunnan päätöksellä tuli pikavauhtia voimaan. Joukkoirtisanoutumiset ovat käynnissä ammattijärjestöjen seuraavana lakkoaseena. Neuvottelutilanne on pahasti tulehtunut eikä sopuratkaisua ole näköpiirissä.
Koulutus, arvostus ja palkkaus on se kolmiyhteys, joka tuo pito- ja vetovoimaa kaikissa ammateissa. Väärä vastakkainasettelu ja syyllistäminen eivät tilannetta paranna. Mitään pikareseptiä ei ole tilanteen laukaisemiseen. Ratkaisuun pääseminen edellyttää kompromisseja ja yhteistä tahtoa kaikilta osapuolilta.
Kaikessa on aina kysymys myös rahasta ja sen riittävyydestä.
Kuntatyömarkkinalaitoksen lisäksi myös valtiovalta ja hallitus ovat tulleet osapuoliksi. Käynnissä on itsenäisen Suomen historian suurin hallintouudistus, joka koskettaa kaikkia suomalaisia ja käsittää yli 22 miljardin euron toimintakustannukset vuodessa.
Maastamme on lähtenyt tuhansia hyvin koulutettuja sairaanhoitajia muun muassa Pohjoismaihin, Saksaan ja Englantiin paremmille palkoille. Hoito- ja hoivapalvelujen henkilöstöpula on kasvava ongelma koko Euroopassa. Se kertoo myös sen tosiasian, että tehtävien vaativuutta vastaava palkkaus ei yksinään hoitajapulaa ratkaise.
Koneiden, teknologian, älyrobottien ja tietokoneiden maailmassa työtehtävät ovat paljon muuttuneet. Useinkin koneiden ja prosessien hoitamisesta saa paremman palkan kuin ihmisten hoitamisesta. Ihmistyötä tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän erilaisiin palvelutehtäviin. Hoito- ja hoiva-alan tehtävät ovat vaativaa ja usein raskasta ihmistyötä.
Kaikessa on aina kysymys myös rahasta ja sen riittävyydestä. Velkarahalla ei pitkään voi julkisen palvelusektorin menoja maksaa.
Harhaanjohtavasti puhutaan sote-uudistuksella tavoiteltavista miljardiluokan säästöistä. Vaikka nämä säästöt onnistuisivatkin, sote-palvelujen ja erityisesti vanhenevan väestön asumis-, hoito- ja hoivapalvelujen kokonaiskustannukset tulevat kasvamaan. Ennaltaehkäisevän sosiaali- ja terveystyön, yhteisöllisen asumisen, toimivien kotipalvelujen sekä kolmannen sektorin järjestö- ja vapaaehtoistyön avulla voidaan saada merkittäviä säästöjä. Myös omaishoitajien työpanos on erittäin tärkeä niin inhimillisesti kuin taloudellisestikin.
Uudet hyvinvointialueet alkavat työnsä vaikeana aikana. Nykyisin toimivat sote-palvelut ovat kuitenkin hyvänä perustana. Kaikkea ei tarvitse uudistaa.
Hoito- ja hoivapalvelujen henkilöstön koulutuksen, arvostuksen ja palkkauksen ratkaisut ovat ensimmäisenä päättäjien pöydillä. Henkilöstön riittävyys, ammattiosaaminen ja työssä jaksaminen ovat avainasioita. Hoito- ja hoivapalveluissa tarvitaan toimivaa tiimityötä ja hyvää johtamista. Oikeudenmukainen ja tehtävien vaativuutta vastaava palkkaus on aina tärkeä asia.
Risto Kapari
sosiaalineuvos (eläkkeellä)
Turku
