Mikä Kaarinassa niin suuresti
turkulaisia vaikuttajia kiinnostaa
Kaarina ei ole varsinainen tynkäkunta, kuten Keijo Perälä (TS 20.12.) sinänsä hienossa kirjoituksessaan sitä nimitti. Se on toimiva ja asukkailleen tärkeimmät peruspalvelut tarjoava nykyinen kaupunki.
Mielestäni ei ole kovin suuri ihme, vaikka kaarinalaiset eivät niin suuresti olisikaan Turkuun liittymässä. Salon tarjoamat esimerkit aiheesta ovat mielestäni riittävä syy epäluuloihin sen suhteen miten käy, kun itsenäisestä kunnasta tulee toisen kunnan reunataajama.
Koska suuri metropolin ydin ei nykyiselläänkään selviä asioidensa ja omaisuutensa hoidosta, miksi näitä ongelmia pitäisi kasata sille lisää. Kun unohdetaan laatia vuokrasopimus ja vuokrien perintä vuosien ajalta.
Tai kun ongelmien ensimmäinen ratkaisukeino on ulkopuolisen konsultin palkkaaminen, ei ole ihme jos vieraammista näyttää siltä, että pallo olisi kadoksissa. Lähde sellaisen porukan kanssa samaan kimppaan sitten. Ei oikein tunnu kiinnostavalta.
On totta, että kaarinalaiset käyttävät hyödykseen esimerkiksi turkulaisten yritysten palveluja ja kaupunkien keskinäisten sopimusten mukaisesti julkisia palveluja, mutta se ei ole sinänsä peruste pakkoliitokselle.
Ymmärtääkseni turkulaisia käy töissä Kaarinassa, ehkä jopa kaupungin palveluksessa, kuten tapahtuu myös päinvastoin. Ei se mitenkään ainutlaatuista ole.
Ellen aivan väärin ole käsittänyt on Turussakin jopa keskusjohdon virkamiehissä ollut ulkokuntalaisia, eikä sillä perusteella heidän kotikuntiaan ole vaadittu osaksi Turkua.
Luulen arvaavani, mikä Kaarinassa niin suuresti turkulaisia vaikuttajia kiinnostaa. Se on pitkä rantaviiva, johon olisi välttämättä päästävä kaavoittamaan eliitille asuntoja.
Kuusiston rannoilla on vielä vihreitä ja luonnonkauniita alueita, joten ei ole varsinaisesti mikään ihme, jos sinne olisi voitava rakentaa asfalttitie ja muutama ”hyvän veronmaksajan” omistama asunto. Kyllä sellaiset asukkaat kelpaavat kai kaarinalaisillekin.
Näissä keskusteluissa tulevat esiin myös yhteisten toimintojen maksuosuuksien jakautumiset, joita tämä kulttuurin kehto ei pidä aina oikeudenmukaisina.
Tilanne korjautuisi tietenkin kuntarajojen siirrolla siten, että laita-alueiden palveluja keskitetään keskustaajamaan ja asutus ohjataan sen laidoille kerrostalolähiöihin.
Seuraava murhe onkin sitten se ikiaikainen lähiöiden keräämä kelvoton porukka, josta on pelkkää haittaa kaupungille. Kun ihmisiltä viedään elinympäristö niin tarkoin, ettei enää oikein voi käsiään levitellä ilman, että tönii naapuria, ei tarvitse ihmetellä yleistä ahdistumista ja sen purkautumista jopa rikollisiksi kutsutuin keinoin.
Siinä Perälä on oikeassa, että saarten tiivis kaavoittaminen on taloudellisesti ja logistisesti ajatellen vähemmän järkevää. Se on kuitenkin osoitus siitä, että yhteiskunta toimii kansalaistensa tahdon mukaisesti. Saarille asumaan päässeet ovat saaneet mieluisensa asuinpaikan. Miksi se pitäisi muilta kieltää?
