Suomi on kiinteästi ollut kärkisijoilla eri maiden korruption vähäisyysvertailussa. Meillä ei ole tapana livautella paksuja setelinippuja kuten EU:n kriisimaissa. Mitattavissa olevaa korruptiota ei tarvita. Usein riittää kun vaihdetaan sosiaalista pääomaa ja salaisia kädenpuristuksia. Hyvä-veli-suhteet, maan tapa ja pimeä vaalirahoitus lienevät osoitus kotikutoisesta korruptiostamme?
Korruptio on vallan väärinkäyttöä yksityisen edun vuoksi. Se ulottuu vaatimattomista voitelurahoista aina korruptioverkostoihin.
Korruptio on eettisesti tuomittavaa ja se vääristää kilpailua. Lyhyellä aikavälillä jotkut hyötyvät, mutta lopulta kaikki häviävät.
Korruptiossa ovat ainakin lahjuksen antaja ja vastaanottaja. Yleensä mukana on kolmaskin taho, joka kätkee rahat.
Yhteisten asioiden hoito ei suju ilman ihmissuhteita. Prostituution harjoittamista kauhistellaan, mutta samalla pidetään kunnioittavana myydä itsensä kokonaan: aikamme, persoonallisuutemme, vastuumme organisaatiolle tai henkilölle, joiden uskottavuus perustuu rahaan tai valtaan. Mitä enemmän rahaa tai valtaa sitä onnistuneempi kauppa. ”Minähän tein mitä käskettiin. Sen mitä pitikin tehdä.” Siis – en ole tehnyt mitään.
Ihmiseen on sisäänrakennettu ”vastavuoroisuuden laki”: Jos teet minulle joko hyvää tai pahaa, teen Sinulle samoin. Ihminen ei tahdo kestää sitä, että hän on velkaa toiselle. Toisaalta jo erimielisyyskin tulkitaan vihamielisyydeksi. Äänestämättä jättämisestä puhumattakaan.
Korruptioon ryhdytään ensin lahjoittaen, sitten vastapalvelusta vaatien. Yritysmaailmassa saatetaan viedä esimerkiksi kulttuuririentoihin kunnes ostaja taipuu. Jos jotakin otit, joudut aina antamaan takaisin jotenkin. Jos kaikki tekevät samoin, luulemme olevamme oikeassa. Ja se on tuhoisaa.
Käymme kauppaa usean sellaisen maan kanssa, joissa korruption juuret ovat syvällä kulttuurissa ja latva hipoo ikuisuutta. Joissakin valtioissa lahjus on toimivin perustuslaki.
”Jos konetta ei rasvata, se ruostuu” -asenteella yhteinen EMU:n finanssipolitiikka, puhumattakaan pankkiunionista tai liittovaltiosta, ei toimi.
Tärkein ase korruption vastaisessa taistelussa on läpinäkyvyys. Sitä eivät saa aikaan järjestelmät vaan aina ihmiset. Jos jonkun tekemiset eivät kestä julkisuutta, ne on parasta jättää tekemättä.
Odotan aikaa, jolloin lahjusten ottaja pelkää yleisen mielipiteen tuomiota enemmän kuin oikeuden tuomiota.
Klassinen lahja on vain ja ainoastaan lahjoittamista varten. Sen olemukseen kuuluu perusteettomuus ja ansaitsemattomuus. Siihen vastataan kiitoksella – ei vastalahjalla.
