Lukijoilta

Löytyykö sote-uudistuksessa rohkeutta muuttaa toimintamalleja?

JARI LAURIKKO
Kuntoutusta saavien lukumäärän kasvaessa on välttämätöntä miettiä uudelleen, miten puheterapiapalvelut voidaan järjestää tehokkaammin, sanoo kirjoittaja.
Kuntoutusta saavien lukumäärän kasvaessa on välttämätöntä miettiä uudelleen, miten puheterapiapalvelut voidaan järjestää tehokkaammin, sanoo kirjoittaja.

Puheterapialla pyritään helpottamaan kaikenikäisten ihmisten kommunikaation ja syömisen ongelmia.

Kaikki puheterapiaa tarvitsevat eivät kuitenkaan pääse terapiapalvelujen piiriin, vaikka kielelliset taidot (muun muassa puheen ja luetun ymmärtäminen) ovat oppimisen ja yhteiskuntaan osallistumisen edellytys. On edelleen paljon kuntia, joissa esimerkiksi koululaiset ja aikuiset on rajattu puheterapiapalvelujen ulkopuolelle resurssipulan vuoksi.

Pulaa ratkaistaan osittain kouluttamalla lisää puheterapeutteja, mutta nopeampi ja kustannustehokas osaratkaisu olisi puheterapiapalvelujen rakenteellinen uudistaminen.

Suuri osa Kelan järjestämästä puheterapiakuntoutuksesta toteutetaan asiakkaiden arkiympäristöissä, eli esimerkiksi kodeissa tai kouluissa. Huomattava osa kuntouttavien puheterapeuttien työajasta kuluu siksi nykyisellään auton ratissa.

Olen itse käyttänyt keskimäärin 10,5 tuntia viikossa asiakkaiden luo siirtymiseen, mikä tekee vuodessa yli 450 tuntia. Tuohon aikaan mahtuisi monta 45–60 minuutin terapiatapaamista.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kuntoutusta saavien lukumäärän kasvaessa on välttämätöntä miettiä uudelleen, miten puheterapiapalvelut voidaan järjestää tehokkaammin. Ei ole järkevää, että 10 puheterapeuttia (ja esimerkiksi toimintaterapeuttia) ajaa viikoittain samaan päiväkotiin. Olisi tehokkaampaa kehittää järjestelmää esimerkiksi jakamalla resurssit aluekohtaisesti.

Sote-uudistus on valtava kokonaisuus, mutta sen sisällä on syytä kehittää myös pienempien alojen rakenteita.

Aluemallissa yksi puheterapeutti olisi kokonaisen tai edes puolikkaan päivän samassa päiväkodissa tai koulussa sen sijaan, että hän käy työpäivän aikana jopa useissa eri kaupungeissa. Ajamisen vähentäminen on myös ilmastoystävällistä.

Huono ratkaisu olisi terapioiden siirtäminen vain vastaanotoille, sillä se heikentäisi kuntoutuksen vaikuttavuutta. Puheterapian tarkoitus on helpottaa kuntoutujan toimimista arjessa. Siksi terapia kannattaa toteuttaa yhteisöllisen kuntoutuksen periaatteiden mukaisesti juuri siellä, missä harjoiteltavia taitoja tarvitaan.

Lapsiasiakkaiden kuljettaminen vastaanotolle jopa kymmeniä kertoja vuodessa on lisäksi monille perheille hankalaa.

Päiväkoti- tai koulukohtaisen puheterapeutin malli auttaisi myös vähentämään päällekkäistä ohjausta, kun useampi terapeutti ei enää työskentele toisistaan tietämättä yhteistyössä saman (varhaiskasvatuksen) opettajan kanssa.

Jos terapeutti viipyy päivän aikana pidempään samassa paikassa, muodostuu hänelle laajempi kokonaiskuva kuntoutujan taidoista ja tarpeista. Lisäksi terapeutti voisi työskennellä samaan aikaan tai limittäin useamman asiakkaan kanssa. Näin malli tehostaisi kuntoutuspalvelujen tuottamista ja parantaisi vaikuttavuutta.

Tässäkin mallissa tulisi silti säilyttää mahdollisuus valita erityisosaaja alueen ulkopuolelta, mikäli alueelle nimetty terapeutti ei soveltuisi vastaamaan kuntoutujan tarpeisiin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Sote-uudistus on valtava kokonaisuus, mutta sen sisällä on syytä kehittää myös pienempien alojen rakenteita.

Vaikka muutama miljoona on hyvinvointialueen kokonaiskustannuksiin nähden pieni summa, tulisi jokaisen miljoonan käyttöä harkita tarkoin, jotta verovarat hyödynnetään mahdollisimman hyvin.

Salla Mäkelä

puheterapeutti