Digitaalinen tsunamivaroitus
Laskevat Pisa-tulokset, oppilaiden kasvava älypuhelinten käyttö koulussa ja opettajien valmistautumattomuus digitaalisen hyökyaallon vyöryessä oppilaitoksiin antavat aihetta vakavaan pohdiskeluun koko koulutusjärjestelmämme tulevasta suunnasta.
Useat amerikkalaiset huippuyliopistot tarjoavat jo ns. MOOC-opetusta, joka koostuu edullisista suurille opiskelijajoukoille suunnatuista verkkokursseista.
Myös Ruotsi on heräämässä vastaamaan yhä kasvavaan digitaalisen materiaalin kysyntään. He pitävät itseään ”maailman kypsimpänä” tietoyhteiskuntana ja katsovat yhteiskunnan kovilla satsauksilla pystyvänsä kilpailemaan maailmanmarkkinoilla.
Me Suomessa olemme kauan tienneet suunnan vääjäämättä vievän kohti kirjatonta opetusta. Tähän meidät pakottaa yksistään kuntien rapautuva talous, joka ei jatkossa mahdollista entisenlaista suurten kirjankustantamojen lihottamista.
Kovin vähän on kuitenkin oltu valmiita tekemään asian korjaamiseksi, ja nyt alkaa olla liian myöhäistä. Aika ajaa paperikirjan ohitse, ja me katsomme vierestä naapurien korjatessa koulutusviennin hedelmät.
Kenties dramaattisin esimerkki meidän syöksykierteemme alkamisesta on Viron huikea nousu ohitsemme OECD:n oppimistilastossa. Jotakin siellä varmasti on tehty toisin kuin meillä.
