Lukijan kolumni

Mistä kiikastaa, kirjastot ja kustantamot?

Kirjoja hankkiessa – ostettuna tai lainattuna – jää pohtimaan, miten arvokasta lukeminen tai äänikirjojen kuuntelu onkaan tälle kansalle. Vaan hyviä äänikirjojapa ei kirjastoista lainaksi saa, tai jos saa, joutuu odottamaan kuukausia.

Tiedämme epäkohdan, ja monet tietävät syitäkin saamattomuuteen. Tärkein lienee se, että kirjastot eivät saa ostaa kustantajilta lisenssejä äänikirjojen kuunteluun.

On siis olemassa kauppias, joka ei suostu myymään kaikille sitä, mitä hän yrittää kaupata ja josta hankkii voittonsa. Kustantaja on aina ennen muuta kirjojen tukkukauppias, ja kirjastot tukkuostajia.

Jos me kuluttajat emme saa kaupasta haluamaamme, menemme toiseen kauppaan, joka sitten järjestää myytävää meidän ostettavaksemme.

Suomen kirjakauppaliitto julkaisee vuodessa kuukausittain bestseller-listaa. Nykyisessä äänikirjabuumissa myydyimmät äänitteetkin saavat oman listansa. Uusimmassa listassa 20 myydyimmästä äänikirjasta löytyy vain yksi kirjastojen Ellibsistä. Muut 19 huutavat poissaoloaan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Syntynyt kuva ei ole lohdullinen kirjastojen käyttäjien kannalta, mutta ei se ole sitä myöskään kirjailijoiden tai edes kustantajien kannalta. Nykyinen kvartaalitalous on luonut silmälaput todellisuutenne eteen, arvoisat kustantajat.

Jos kustantaja ei myy haluttua tavaraa, tarve sen ostamiseen syntyy vain niillä, joilla se on veressä. On siis kysyttävä, ketkä nykyisin kuluttavat äänikirjoja ja miksi.

Vastaus löytyy lukemisharrastajista. Jos lukemisharrastus ja sitä kautta rakkaus kirjoihin ei synny lapsena tai viimeistään nuorena, se tuskin syntyy koskaan. Kirjastot ovat olleet lasten aarreaittoja. Lukemattomuus sahaa aina kustantajien leipäpuuta.

Äänikirjojen kuuntelijat ovat myös ahkeria painettujen kirjojen lukijoita, koska monessa suhteessa itse luettu on parempi kuin huonosti kuunneltu. Kokemuksesta tiedän, että entisen kohdan löytäminen halutusta äänikohdasta on hankalaa, ja usein se jää tekemättä. Kuka pahus oli Brita ja mistä Joonatan tuntee Ellin?

Kaikkea ei voi sälyttää vain kustantajien niskaan. Kirjastosta minulle on selvitetty, että äänikirjan lisenssi vuodeksi maksaa saman kuin painettu kirja, joka vuoden lainausrupeaman jälkeen on edelleen kirjastosta saatavana.

Tämän kanssa ristiriidassa on se, että kirjojen elämänkaari on usein vain muutamia kuukausia.

Tämän voi helposti tarkistaa todeksi useiden viime vuosikymmenien menekkiteosten saatavuustiedoista. Kirjastot puhkuvat hyllyähkyä, eli printtikirjoja joko viedään varastoihin tai yksinkertaisesti hävitetään, jotta uusille tulee tilaa. Äänikirjalisenssejä ei tarvitse printtiopusten tavoin poistomyydä 20 senttiä kappale.

Pitäisiköhän kustantajien lisäksi myös kirjastojen hankintahenkilöiden miettiä koko paketti uusiksi? Jos mitään muuta ei voi, valtiovalta voisi tarttua eittämättömään epäkohtaan. Lukematon kansa on tietämätön kansa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kirjoittaja on (ääni)kirjojen rakastaja.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.