Shangri La miltei jo häämöttää
Turussa väki vähenee ja eläkeläisten määrä kasvaa (Aamuset 20.7.). Siinä pari totuutta Turun väestörakenteesta.
Siksi monia hämmästyttääkin se kova halu rakentaa uusia asuntoja. Jos poistuma – oli se sitten Skarppakullalle taikka hoitolaitoksiin – alkaa piakkoin vaikuttaa, vapautuu runsaasti asuntoja. Ovatko ne sitten ”väärän kokoisia” vai mikä gryndereitä stimuloi suhteettoman isoiksi tuntuviin ”täydennysrakentamisiin” kaupungin alueella.
Samalla siinä törmäävät väljyyden ja luonnon tuottamat positiiviset viihtyvyystekijät ja ”rationaaliset tuotantotaloussyyt”.
Miten hyöty tai voitto jakautuu kussakin tapauksessa, sen tulevat lähivuodet osoittamaan. Oli sitten ratikkaa tai ei.
Moni arvelee, että kyllä kaikkiin uusiin taloihin asukkaita löytyy. Mutta pelkäävät samalla joutuvansa heidän onneaan ”subventoimaan” taloudellisesti. Välillisesti. Ja vastahakoisesti.
Samoin julkisella puolella monesti ihmetyttää selvästi kohonnut muuttohalukkuus. Jossa hyvin usein löytyy kun löytyykin kiihdyttimeksi sisäilmaongelmat. Ja perään heti nykyisten tilojen ”toimimattomuus”.
Pienet epäkäytännöllisyydet kumuloituvat hintaviksi uusiksi tiloiksi (jos ei peräti uudisrakennuksiksi) ja kalleiksi muuttokustannuksiksi kaikkine tarvittavine muutostöineen. Vaan veroistahan ne viime kädessä maksetaan, joten ei se muuttohalukkaita ratkaisevasti hirvitä. Eikä monia äänestyksiä asiasta tarvita. Ainahan jotkut vaalit ovat kohta tulossa…
En tunne asiaa, mutta television antamalla asiantuntijuudella pohdiskelin, että ovatko englantilaiset huippuyliopistot monisatavuotisissa toimitiloissaan onnistuneet ne kehittämään optimaalisiksi? Vai onko toiminta niissä muotoutunut täysin sopivaksi ja epäkäytännöllisyydet niissä sivuuttavaksi?
Voiko näin olla maassa, jossa tosikertomuksena kerrotaan kokolattiamatotetuista kylpyhuoneista ja ah niin epäkäytännöllisistä kaksiotevesihanoista? Ehkäpä juuri siksi. Taidamme me vielä olla metsäkansaa…
Kirjoittaja on turkulainen elämäntapatarkkailija.
