Vain elossa oleva voi kuntoutua – haittoja vähentävät päihdepalvelut ovat päivityksen tarpeessa

Tammikuussa 2022 antamassaan suosituksessa THL ehdotti valvottujen käyttötilojen perustamista Suomeen, ja nyt myös käyttötilojen perustamiseen liittyvä kansalaisaloite keräsi vaadittavat 50 000 kannattajaa määräajassa.

Käyttötiloista on viime aikoina käyty keskustelua myös mediassa, pääosin ylätasolla isoa kuvaa kansalaisille havainnollistaen. Esiin ovat luonnollisesti nousseet hyötyjen lisäksi myös pelot ja ennakkoluulot käyttötilojen toimintaan ja niistä välittyvään arvoviestiin liittyen.

Samanlaista keskustelua on aikoinaan käyty myös terveysneuvontapisteistä (neulojenvaihtopisteet), jotka vuosien saatossa ovat kuitenkin vakiinnuttaneet paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa huumehaittoja merkittävästi vähentävinä yksikköinä.

Terveysneuvontapisteet ovat suonensisäisesti huumeita käyttäville henkilöille suunnattuja matalan kynnyksen yksiköitä. Toiminnan tarkoituksena on vähentää huumeiden käytöstä aiheutuvia haittoja, ja siten auttaa huumeita käyttäviä huolehtimaan omasta terveydentilastaan. Samalla turvataan myös muuta yhteiskuntaa esimerkiksi veriteitse tarttuvien tautien leviämisen sekä terveydenhuoltokustannusten osalta. Toiminta terveysneuvontapisteissä on parhaimmillaan moniammatillista ja monimuotoista aina ruokajaosta infektioiden hoitoon ja päihdehoitolähetteiden kirjoittamiseen.

Käyttötilat olisi mielekkäintä sijoittaa terveysneuvontapisteiden yhteyteen. Terveysneuvontapisteiden arjessa tarve käyttötilojen perustamiselle on näkynyt jo pitkään. Käytännön työssä muutos entiseen ei olisi suuri, mutta sitäkin luontevampi.

Terveysneuvontapisteiden henkilökunta osaa kohdata asiakasryhmän erityistarpeineen ja omaa ammattitaidon, motivaation ja valmiuden työskentelyyn hyvinvoinnin laaja-alaisesta tukemisesta aina mahdollisten järjestyshäiriöiden hallintaan.

Kun huumeita käytetään suonensisäisesti, puhutaan huumeiden haitallisesta ja usein jo riippuvuustasoisesta käytöstä. Tämä on tila, jota kukaan ei pääsääntöisesti itselleen tavoittele, vaan siihen päädytään monien olosuhteiden ja mutkien myötä.

Huumeriippuvuuteen liittyy oleellisimpana ilmiönä pakonomainen tarve saada ainetta, johon riippuvuus kohdistuu. Riippuvainen hankkii ainetta riippumatta siitä, onko aine laillista, turvallista, puhdasta, laadultaan toivottua, edullista tai onko sen hankkiminen rikollista, turvatonta tai vaikeaa.

Jos ensisijaisesti tarvittavaa ainetta ei ole saatavilla, riippuvainen turvautuu seuraavaksi tai sitä seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon tai mahdollisesti jopa aineeseen, jonka koostumuksesta ei ole ollenkaan tietoa.

Riippuvainen myös käyttää ainetta, vaikka se tai sen käyttäminen aiheuttaisi haittaa hänen hyvinvoinnilleen.

Kun asiakas tulee terveysneuvontapisteeseen hakemaan puhtaita käyttövälineitä, hänen tarkoituksenaan on yleensä käyttää huumeita suonensisäisesti. Puhtaat käyttövälineet ja pistämiseen tarvittavat muut välineet asiakas hakee, jotta voisi huolehtia terveydestään riippuvuudesta huolimatta.

Hepatiitti- ja hiv-tartunnan voi saada näitä viruksia kantavan toisen käyttäjän välineitä käyttämällä. Vakavia bakteeri-infektioita voi saada myös uusiokäyttämällä omia välineitä. Lääkkeiden tai huumeiden suonensisäinen käyttö voi johtaa suonitukoksiin, kudosvaurioihin, kuolioihin tai amputaatioihin, joita voi kuitenkin ennaltaehkäistä käyttämällä tähän tarkoitukseen kehitettyä filtteriä.

Yhden tällaisen komplikaation hoito maksaa yhteiskunnalle tuhansia tai kymmeniä tuhansia euroja, mutta niiden ennaltaehkäisy puhtaita käyttövälineitä jakamalla maksaa senttejä yhtä välinettä kohden.

Terveysneuvontapisteiden ennaltaehkäisevä toiminta on havaittu kustannustehokkaaksi sekä inhimillistä kärsimystä vähentäväksi. Valvottujen käyttötilojen kohdalla tilanne olisi sama.

Kun asiakas on hakenut käyttövälineet, myös käytettäväksi tarkoitetut huumeet ovat tällöin yleensä jo hankittuna. Lainsäädännön vuoksi asiakkaat eivät kuitenkaan saa käyttää niitä tällä hetkellä paikan päällä terveysneuvontapisteissä. Monesti tarve seuraavan annoksen saamiselle on kuitenkin niin välitön, että asiakas siirtyy käyttämään aineen ensimmäiseen mahdolliseen paikkaan, esimerkiksi porttikongiin, rappukäytävään, yleiseen wc:hen tai puistoon. Näin tapahtuu usein myös silloin, jos asiakkaalla ei ole omaa kotia tai hän asuu ensisuojassa tai asumisyksikössä, jossa huumeiden käyttö ei ole sallittua.

Näissä paikoissa pistäessään asiakas ei välttämättä pysty huolehtimaan käsien pesusta eikä ihon oikeaoppimisesta puhdistamisesta. Paikka voi myös olla likainen, pimeä ja rauhaton ja pistotilanne kiireinen ja hätäinen. Harva haluaa tulla yllätetyksi tai keskeytetyksi kesken suonensisäisen huumeiden käytön, tai altistaa tämän tapahtuman todistamiselle ulkopuolisia henkilöitä, esimerkiksi lapsia. Harva asiaan vihkiytymätön haluaa myöskään sattumalta törmätä huumeita rappukäytävässä pistävään henkilöön.

Tällaisissa tilanteissa riski pistotapahtuman epäonnistumiselle tavalla tai toisella kasvaa. Pahimmillaan hätäinen ja turvaton pistäminen voi johtaa yliannostuksesta tai sairauskohtauksesta johtuvaan kuolemaan, koska apua ei ole kukaan antamassa tai hälyttämässä.

Haittoja vähentävää terveysneuvontatyötä tekevän ideaalimaailmassa asiat menisivät toisin. Kun asiakas tulee terveysneuvontapisteeseen, hänet kohdataan inhimillisesti ihmisenä, joka on tärkeä, arvokas ja jonka hyvinvoinnista välitetään. Hänen tarpeensa kartoitetaan muiden sote-asiakkaiden tavoin.

Jos hän ei ole syönyt, peseytynyt tai nukkunut pitkään aikaan, häntä autetaan. Jos hän tarvitsee apua sote- tai virastopalveluissa asioimisessa, häntä autetaan. Jos hän on päihdekatkon tai -kuntoutuksen tarpeessa, häntä autetaan. Jos hän toivoo voivansa käyttää päihteensä henkilökunnan valvonnassa mahdollisimman turvallisesti, häntä autetaan. Jos hän haluaa varmistaa käyttämänsä aineen koostumuksen ennalta, häntä autetaan. Jos hän pakonomaista toimintaa toteuttaessaan haluaa vähentää riskiä komplikaatioihin tai sellaisen saa, häntä autetaan.

Ennaltaehkäisevää, kuntouttavaa ja haittoja vähentävää päihdetyötä voi ja tulee tehdä samanaikaisesti. Nykylainsäädännön mukaisella tavalla huumeiden käytöstä koituvia haittoja ei saada kuitenkaan ehkäistyä riittävästi, ja hinnan tästä maksavat kaikki.

Haittoja vähentävässä työssä tulee ottaa käyttöön kaikki mahdolliset ja vielä mahdottomalta tuntuvat keinot. Sillä varmaa on, että ainoa huumeiden käyttäjä, jolla ei ole toivoa minkäänlaiseen kuntoutumiseen, on kuollut huumeiden käyttäjä.

Sanna Järvensivu

sairaanhoitaja