Kuivuus lisää köyhyyttä ja ajaa ihmiset kodeistaan, kouluttamattomuus ja nälänhätä uhkaa  – On globaalin vastuun aika

Oppimisköyhyys on pandemian jälkeen noussut dramaattisesti. Matalan ja keskitulon maissa 70 prosenttia 10-vuotiaista lapsista ei pysty lukemaan ja ymmärtämään lyhyttä tekstiä. Pitkät koulusulut ovat johtaneet takapakkiin oppimisessa, monet lapset – etenkin tytöt – ovat pudonneet kokonaan koulutuksen ulkopuolelle.

Valitettavasti kehitys oli nähtävissä jo ennen koronaa. Panostukset laadukkaaseen koulutukseen eivät ole olleet riittäviä.

Tämä on vain yksi valitettava kehityssuunta useiden kriisien keskeltä. Negatiiviset kehityskulut ruokkivat toisiaan uhkaavalla tavalla. Ilmastokriisin vaikutukset osuvat jo nyt rajusti moniin sellaisiin maihin, jotka ovat valmiiksi vaikeassa tilanteessa.

Esimerkiksi juuri Afrikan sarvea kurittaa pahin kuivuus ainakin 40 vuoteen. Pitkälti rikkaiden maiden aiheuttaman ilmastonmuutoksen myötä vakavasta kuivuudesta on tullut yhä useammin toistuva ilmiö. Kuivuus lisää köyhyyttä ja ajaa ihmiset kodeistaan.

Köyhyyden lisääntyminen johtaa koulupudokkuuteen, lapsityöhön ja lapsiavioliittoihin, kun perheillä ei ole varaa muuhun. Korkea lapsikuolleisuus, köyhyys ja erityisesti naisten ja tyttöjen kouluttamattomuus ovat taustasyitä korkean väestönkasvun taustalla. Se puolestaan vaikeuttaa esimerkiksi juuri riittävien resurssien takaamista kouluille.

Ilmastokriisi etenee vääjäämättä samalla, kun huomio ja toiminta on ollut jo muutaman vuoden aikana kiinni pandemian torjunnassa ja nyt Venäjän hyökkäyksessä Ukrainaan. Sota on myös nostanut ruuan ja energian hintaa – tässäkin vaikutukset osuvat erityisesti maailman köyhimpiin.

Ruokaturva oli monessa maassa jo valmiiksi hauraassa tilanteessa. Uhkana esimerkiksi juuri Afrikan sarvessa on suoranainen nälänhätä. Hintojen noustessa myös humanitaarisen avun varat riittävät vähempään.

Tilanne pelottaa. Konfliktit näyttävät saavan otteen yhä uusista maista. Maailmassa on nyt ennen näkemättömät 100 miljoonaa kotinsa jättämään joutunutta ihmistä. Humanitaarisen avun tarpeet olivat ennätyksellisen korkealla jo ennen Ukrainaa.

Uutiset ovat ymmärrettävästi keskittyneet Venäjään, Ukrainaan ja Natoon, mutta niiden taakse peittyy paljon suurempi ja merkittävämpi tarina inhimillisen kehityksen globaalista taantumisesta.

Inhimillisen kehityksenmittarit ovat kääntyneet huonompaan suuntaan pitkän myönteisen kehityksen jälkeen. Meidän on hyvä muistaa, että vähemmän ihmisiä elää äärimmäisessä köyhyydessä, lapsikuolleisuus on puolittunut, useammat lapset ovat koulussa ja he ovat terveempiä kuin joku vuosikymmen taaksepäin.

Tämän kehityksen kääntymisellä on suunnattomat seuraukset meille kaikille.

Nyt on globaalin vastuun aika. Olemme nähneet, miten lepakko aivastaa Kiinassa ja koko maailma sairastuu. Tämä pätee niin moneen muuhunkin asiaan. Sota Ukrainassa, uhkaava nälänhätä Afrikan sarvessa ja globaali oppimisen kriisi ovat meidän ongelmiamme.

On aika luopua harhaluuloista sen suhteen, että kehitysyhteistyö tai edes humanitaarinen apu olisivat ylimääräistä hyväntekeväisyyttä jota harrastamme, koska olemmehan maailman mittakaavassa rikkaita. Näin ei ole.

Kyse on siitä, että pyrkimys köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseen sekä yhteisen monenkeskisen, sääntöperustaisen järjestelmän säilyttämiseen on perimmäisellä tavalla meidän etumme. Se on tietysti myös oikein ja eettistä, mutta meidän on pysyttävä näkemään myös oman etumme riippuvaisuus muista.

Kaiken tämän keskellä hallitus on leikkaamassa kansainvälistä kestävän kehityksen rahoitusta, erityisesti kehitysyhteistyötä, useilla miljoonilla euroilla. Päätös on huono ja vastuuton.

OIisi hyvä, että kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Ville Skinnari ottaisi nyt hyvissä ajoin ennen syksyn budjettiriihtä kunnolla etunojaa asiassa. Palokunta tarvitaan myös taloudellisesti huonoina aikoina. Toimimattomuuden kustannukset ovat valtavat.

Samalla on katsottava niitä kansainvälisen järjestelmän rakenteita, jotka ylläpitävät köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Tällä saralla on ratkottava kauppapolitiikkaan, kansainväliseen veronkiertoon ja kehittyvien maiden laittomaan pääomapakoon sekä ylivelkaantumiseen liittyviä kysymyksiä.

Tapio Laakso

Vaikuttamistyön päällikkö

Kirkon Ulkomaanapu