Asuinalueiden eriytyminen on ehkäistävä
Eduskunnan tarkastusvaliokunta halusi korostaa kesäkuun alussa valmistuneessa lausunnossaan asuntopolitiikan kehittämisestä esiin huolta asuinalueiden eriytymisestä. Asuinalueiden eriytyminen on Suomessa kasvussa. Useiden lähiöiden sosioekonominen kehitys on ollut epäsuotuisaa tulo- ja koulutustason heikkenemisen ja työttömyyden lisääntymisen vuoksi.
Suurimmissa suomalaiskaupungeissa alueellinen eriytyminen alkaa olla jo yleiseurooppalaista tasoa ja eriytyminen voi olla jopa voimakkaampaa pääkaupunkiseudun ulkopuolisissa keskuksissa, kuten Turun ja Jyväskylän etnisen eriytymisen tapauksessa.
Yhteiskunnallisten ja alueellisten erojen, kuten koulutus, tulot ja etninen tausta, kasvaessa, myös koulutus- ja tulotason ylisukupolvinen periytyminen on voimistunut. Erityisen huolestuttavaa on se, että tutkimusten mukaan lasten ja nuorten alueellinen segregaatio on suurempaa kuin aikuisväestön, mikä korostaa laajan poikkihallinnollisen yhteistyön tärkeyttä.
Asuinalueiden myönteisen kehityksen tueksi ja eriytymisen ennaltaehkäisemiseksi on parasta aikaa käynnissä (2020–2022) yli hallinnonalarajojen ulottuva kolmevuotinen lähiöohjelma, jolla on tarkoitus vahvistaa lähiöiden kokonaisvaltaista kehittämistä ja ehkäistä segregaatiota.
Ohjelma tarvitsee ehdottomasti jatkoa. Lisäksi kestävä, pitkäjänteinen ja poikkihallinnollinen lähiöiden kehittämistyö on vakiinnutettava osaksi kuntien toimintaa, mutta tukena tarvitaan edelleen myös valtion toimia erillisten lähiöohjelmien muodossa.
Tarkoituksena on vahvistaa kaupunkien valmiuksia asuinalueiden eriytymiskehitykseen vastaamiseksi sekä lähiöiden viihtyisyyden, turvallisuuden ja elinvoiman vahvistamiseksi. Tarkoituksena on myös tukea kestävien poikkihallinnollisten toimintatapojen vakiinnuttamista eri toimijoiden kesken.
Asuinalueiden eriytymiseen voidaan tehokkaimmin vaikuttaa puuttumalla segregaation perussyihin, kuten koulutukseen, työllisyyteen ja palveluiden saatavuuteen. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää eduskunnassa kesäkuun alussa hyväksyttyä lakia, jossa opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslakiin lisättiin säännös erityisavustuksesta varhaiskasvatuksen sekä esi- ja peruskoulutuksen koulutuksellista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistäviin toimenpiteisiin.
Lakimuutos mahdollistaa niin sanotun tasa-arvorahan jakamisen tukea eniten tarvitseville kouluille.
Lähiöiden kehittämisen yhtenä ongelmana on tutkimus- ja seurantatiedon puute, mikä vaikeuttaa eri asuinalueiden tilanteen ja kehittämistoimien vaikutusten arvioimista ja vertaamista. Työn tueksi tarvitaankin myös entistä kattavampaa tietopohjaa alueiden tilanteista ja eroista sekä niiden taustoista.
Merja Mäkisalo-Ropponen
Kansanedustaja (sd)
Tarkastusvaliokunnan vpj.
