Kirje vanhemmille koulunuorisotyöntekijältä: Vaikka lapsesi tulevat sinusta, ovat he kuitenkin omia itsejään
Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi.
He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta,
ja vaikka he ovat sinun luonasi,
he eivät kuulu sinulle.
Näin alkaa Kahlil Gibranin runo, joka kertoo lapsen ja vanhemman suhteesta. Tämä runo on eräänlainen muistutus siitä, että vaikka lapsesi tulevat sinusta, ovat he kuitenkin omia itsejään.
Lapsen perimä muotoutuu kahden ihmisen perimästä, mutta ajan kuluessa, kasvatuksella, tuella ja huolenpidolla sekä ympäristön vaikutuksella lapsesta kasvaa itsenäinen, ajatteleva yksilö.
Kesät koulun jälkeen ovat minkä tahansa ikäisen lapsen parasta tai pahinta aikaa. Pahinta silloin, kun heidät jätetään syystä tai toisesta selviämään yksin tai kavereiden kanssa keskenään. Silloin mitä tahansa voi tapahtua juuri ympäristön vaikutuksesta – ja uskokaa pois, se voi olla joskus ihan hirveää.
Varsinkin siirtyminen kuudennelta luokalta seitsemännelle on hyppäys, jossa lapset tarvitsevat turvallista aikuista.
Parasta aikaa kesälomat ovat lapselle silloin, kun huoltaja kyselee perään, luottaa silti menemisiin, ottaa puheeksi lasta askarruttavia asioita ja tekee lapsen kanssa jotain.
Ensisijaisesti tuon aikuisen tulee olla oma vanhempi tai huoltaja. Vastuuta lasten kasvatuksesta ei voi sysätä alan ammattilaisille, ei vaikka kuinka tekisi mieli.
Olen kerran sanonut vanhempainillassa erityisen napakasti seuraavat lauseet: ”Minä en ole teidän lapsianne synnyttänyt. Te olette, ja teidän tulee pitää heistä huolta.” Pienen ihmetystauon jälkeen sain aplodit.
Parasta aikaa kesälomat ovat lapselle silloin, kun huoltaja kyselee perään, luottaa silti menemisiin, ottaa puheeksi lasta askarruttavia asioita ja tekee lapsen kanssa jotain. Tekemisen ei tarvitse olla sen kummempaa. Se voi olla jätskipiknik lähipuistoon, kotieläintilaretki, uintireissu lammelle, leffapäivä.
Ihan mitä vain, mistä lapselle tulee sellainen olo, että aikuinen oikeasti haluaa olla hänen kanssaan.
Vaikka maailma tarjoaa kaikkea ihmeellistä, ei lapsen kanssa yhteiseen aikaan tarvita ihmeitä tai sirkustemppuja. Usein pelkkä huomioiva läsnäolo on tarpeeksi.
Lapselle on tärkeää tulla sellainen olo, että vanhempi oikeasti välittää hänestä. Olo ei tule siitä, että lapselle lykätään rahaa käteen ja oletetaan hänen selviävän itsekseen.
Tärkeämpää on juuri se, että kysytään päivän kuulumisia, ollaan yhdessä, nautitaan elämästä ja kesän tuomasta vapaudesta, annetaan lapsen joskus valvoa pidempään ja nauretaan yhdessä sille, kun seuraavana päivänä ollaan silmät ristissä.
Viettäkää oikein ihana kesäloma, ja muistakaa, että syksyn tulokaan ei ole huono asia.
Kati Koskinen
Koulunuorisotyöntekijä, Kaarina
Ammattiliitto Jytyn nuoriso- ja järjestötyön ammattialaryhmän jäsen
