Ilmasto ja ympäristö tulee sijoittaa markkinoinnin edelle, kun pyritään kantamaan yritysvastuuta
Svenska Yle paljasti ansiokkaassa juttusarjassaan päästökompensoinnin ongelmia (Yle 16.5.) Kymmenet suomalaistahot ovat sijoittaneet suuria summia Ugandan epäilyttävään liesiprojektiin, jota myytiin uskottavana CO2-päästöjen kompensointina.
Ilmaston näkökulmasta jatkuvat kohut ja päästöhyvitysten saralla paljastuvat väärinkäytökset tuovat väistämättä mukanaan negatiivisia vaikutuksia, sillä kaikki organisaatiot ovat jatkossa jälleen yhä enemmän varpaillaan päästöhyvityskohteita etsiessään.
Tämänkaltainen kehityskulku on huonoa erityisesti ilmaston sekä kotimaisen luonnon ja ympäristön kannalta.
Etenkin ympäristötekoja etsivien yritysten ja julkisten organisaatioiden olisikin syytä kysyä itseltään: Onko tärkeintä aikaansaada positiivisia ympäristövaikutuksia, vai onko tavoitteena vain päästä käyttämään kompensaatio-termiä markkinoinnissa? Tähän kysymykseen vastaaminen ohjaa lopullisen ympäristövaikutuksen toteutumista ja aidon vastuullisuuden rakentumista.
Ilmakehän näkökulmasta 1000 hehtaaria metsää on aina 1000 hehtaaria metsää, lasketaan se nykyisen hiilensidontaan liittyvän kaksoislaskentadilemman vuoksi sitten valtiolle tai yritykselle. Tuleehan yhteisöverokin yrityksiltä, mutta valtio ottaa niistä kunnian, kun raha ohjautuu eteenpäin esimerkiksi sairaaloihin.
Tärkeintä on, että hiilivarasto säilyy sata vuotta.
Hyvää tekevää vaikutusta kummankaan kohdalla ei voida kuitenkaan kieltää.
Tärkeintä on, että hiilivarasto säilyy sata vuotta ja metsänhoito suoritetaan asianmukaisella tavalla; avainasemassa on huomioida metsän mittava elinkaari. Vastoin yleistä luuloa taimien istuttaminen on vasta alkusoittoa.
Kutsuttiin metsien hiilensidontaa vaikkapa sitten kotimaiseksi ympäristö- tai ilmastoteoksi, ovat sen vaikutukset luonnolle kuitenkin aitoja ja todennettavissa.
Mikko Järveläinen
KTM, metsätieteiden ylioppilas
Yrittäjä, Carbon Deed
