Luin uutisen (TS 2.6.) Naantalin Luolalanjärven kunnostamisaikeista. Mielenkiintoni kohdistui järven koillisreunalla olevan niityn kunnostamisaikeisiin.
Vuodesta 2004 lähtien kävimme poikani kanssa lähes päivittäin Luolalanjärvellä lintuja tarkkailemassa. Kirjasimme lintuhavaintomme tiira.fi -tietokantaan.
Naantalin kaupunki oli teettänyt järvellä linnustoselvityksen vuonna 2003. Siinä oli kuvattu koilliskulman niityllä pesivän useita pareja keltavästäräkkejä, joka on lähes kadonnut Varsinais-Suomen pesimälajistosta, sekä pensastaskuja, joka nykyään on uhanalaisuusluokitukseltaan vaarantunut.
Tästä huolimatta kaupunki rakensi luontopolun keskeltä lintujen pesimisaluetta. Polun aiheuttama häiriö poisti nämä lajit Luolalanjärven pesimislajeista.
Polulla kulki ulkoilijoiden lisäksi polkupyöriä, mopoja, koirantaluttajia, joilla oli kelaremmit, ja koirat päästettiin usein vapaaksi niitylle, lintujen pesimisaikaan. Myös ulkomaalaiset komennusmiehet alkoivat käyttää niityn edessä olevia rantoja kalastukseen, joka johti varmasti monen muunkin lajin häviämiseen niityn alueelta. Emolinnun paetessa pesältä varikset ja muut pedot tyhjensivät pesät.
Luontorakentamisen suunnittelu ja toteutusvaiheessa tulee käyttää hyödyksi luonnon asiantuntijoita, eikä ohittaa heidän suosituksiaan, poliittisen edun tai puutteellisen kokemuksen kautta.
Otin yhteyttä Naantalin kaupungin ympäristöpäällikköön 2000-luvun lopulla ja poikani vuonna 2014, ehdotimme näistä syistä luontopolun siirtämistä niityn ja pellon rajaan, jolloin niityn luoto olisi jätetty rauhaan.
Ehdotimme tuolloin niityn kunnostamista kosteikoksi, joka palvelisi muutolla levähtäviä kahlaajia, niitty on ollut linnustollisesti järven arvokkain pesimisalue. Kaupungin viranomainen vastasi viimein, polkua ei voi siirtää pellon reunaan.
Järvellä ja sen ranta-alueilla pesi vuonna 2003 26 lajia, 85 paria (harvinaisuuksina muun muassa EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeista mustakurkku-uikku sekä kansallisessa uhanalaisluokituksessa mainituista lajeista pensastasku).
Huomasimme, että mustakurkku-uikkujen pesinnät järvellä epäonnistuvat, järven vedenpinnan säätelyn vuoksi. Otimme selvää, mikä taho säätelee järven vedenkorkeutta. Pato sijaitsee Viluluodossa, junaradan lähellä. Vedenpintaa sääteli Finnfeeds Finland Oy, joka myös pumppasi vettä järvestä Sokerinmäen tehtaaseen.
Luolalanjärven vesi purkautuu kapean laskuojan kautta Kalevanlahteen. Finnfeeds Finland lupasi parantaa vedenpinnan stabiilisuutta lintujen pesimisaikana.
Mielestämme eivät onnistuneet tässä, sillä mustakurkku-uikku ei enää pesinyt järvellä. Onneksi niille löytyi sopiva pesimisympäristö Sokerinmäen altaista.
Aktiivisuutta on siis ollut jo aiemmin Luolalanjärven asioita kohtaan. Pidän luontopolkujen ja lintutornien rakentamista hyvänä asiana.
Luontorakentamisen suunnittelu ja toteutusvaiheessa tulee käyttää hyödyksi luonnon asiantuntijoita, eikä ohittaa heidän suosituksiaan, poliittisen edun tai puutteellisen kokemuksen kautta.
Lähiluonto on tärkeä ihmiselle. Luonto on kuitenkin varsin herkkä häiriöille, siksi meidän tulisi aina kunnioittaa luontoa ja huomioida sen herkkyys.
Pidän erittäin tervetulleena järven kunnostustoimenpiteitä ja kiitän Pro Luolalanjärvi ry:tä sen sinnikkäästä työstä järviluonnon säilyttämiseksi ja monipuolistamiseksi.
Markku Salonen
Luonto- ja Ympäristöneuvoja, lintuharrastaja
Lieto
