Digitaalisuuden piti helpottaa ja sujuvoittaa toimintaa, mutta usein lääkärintyössä käykin päinvastoin
Digitalisaatio nähdään nykyään yhtenä ratkaisuna terveydenhuollon ongelmiin. Varsinkin poliittiset päättäjät tuntuvat uskovan myös sen tuomiin taloudellisiin säästöihin.
Työskentelin terveyskeskuslääkärinä Tarvasjoen pikkukunnassa vuodesta 1980. Ylilääkärimme Veli-Pekka Prinssin johdolla ideoimme 1990-luvun alussa digitaalista sairauskertomusohjelmistoa Tieto-konsernin atk-suunnittelijoiden kanssa. Kehitystyössä pyrittiin lähtemään käytännön työntekijöiden tarpeista.
Ohjelmisto tuli koekäyttöön Tarvasjoen lääkärinvastaanotolle 1991. Tehtäväni oli arvioida, toimiko ohjelmisto niin kuin sen olettaisi toimivan ja niin kuin sen pitäisi toimia. Ohjelman työnimenä oli Sinuhe. Effica-nimisenä se tuli myyntiin kolme vuotta myöhemmin.
Digitaalisen sairauskertomuksen konkreettisin hyöty oli se, ettei tieto ollut sidottu tiettyyn paikkaan. Paperisen sairauskertomuksen aikaan Tarvasjoen asukkaan mennessä illalla Liedon pääterveysasemalle päivystykseen, vanhat tiedot olivat lukkojen takana arkistokaapissa Tarvasjoella.
Ei mennyt kuitenkaan monta vuotta, kun huomattiin, että uusi järjestelmä ei ratkaissut esimerkiksi paisuvan tietomäärän hallinnan vaikeutta. Tämä vaikeus korostuu erityisesti, jos hoitosuhteet ovat katkonaisia.
Monen kokemus on, että tietokone voi viedä potilaan ajasta leijonanosan.
Lääkäreiden vaihtuvuus ja pätkittäiset hoitosuhteet ovat mielestäni yksi suurimpia perusterveydenhuollon ongelmia. Se hukkaa potilastietoa, euroja ja työaikaa.
Vaikka atk-pohjaisia sairauskertomuksia on kehitelty 30 vuotta, monet keskeiset ongelmat ovat ratkaisematta. Yksi on tiedon siirtymisen ongelma.
Kun potilas muuttaa toiseen kuntaan, hänen sairauskertomustietojaan ei kyetä digitaalisessa muodossa siirtämään uuteen kotikuntaan, vaikka kummassakin olisi käytössä sama ohjelma.
Tietoja on tarvinnut tulostaa paperille harkinnanvarainen sivumäärä postin kuljetettavaksi! Miten saada myös eri ohjelmistot keskustelemaan keskenään?
Lääkäriä turhauttaa saman tiedon kirjaaminen moneen kertaan.
Lääkäreiden keskuudessa yksi suurimmista tyytymättömyyden aiheista on ollut sairauskertomuksen käytön hankaluus ja kirjaamiseen kuluva aika. Monen kokemus on, että tietokone voi viedä potilaan ajasta leijonanosan. Ei ihme, ettei lääkäreille löydy vastaanottoaikoja ja jonot kasvavat!
Härkätien terveyskeskuksessa 1980-luvulla potilasaika oli 15 minuuttia. Silloin lääkärillä saattoi olla yli 20 potilasta päivässä. Myöhemmin potilasaika piteni 20 minuuttiin ja viime vuosina monet eivät tahtoneet selvitä potilaasta puolen tunnin ajallakaan!
Jos sairauskertomusohjelmaa on kehitetty hallinnon ja talouden tarpeista lähtien, lääkäri saattaa joutua kirjaamaan muutakin kuin potilaan hoidon kannalta merkityksellistä.
Digitaalisuuden piti helpottaa ja sujuvoittaa toimintaa, mutta onkin käynyt päinvastoin.
Entä ne säästöt? Pääkaupunkiseudun kuntien ja HUS:n yhteisen tietojärjestelmän Apotin hinta on noussut jo 774 miljoonaan euroon. Järjestelmä on saanut käyttäjiltään enemmän kriittistä kuin myönteistä palautetta. Monen kerrotaan jopa jättäneen työpaikkansa Apotin takia.
Sairauskertomusohjelman tulisi olla renki eikä isäntä. Tarkemmin sanottuna lääkärin renki, ei talousjohtajan eikä THL:n.
Kirjoittaja on täysinpalvellut terveyskeskuslääkäri.
