Ruotsin ylin ympäristötuomioistuin (Mark- ock miljööverdomstolen) on lyhyen ajan sisällä antanut useita myönteisiä päätöksiä kalanviljelylle. Niissä kasvatuksen ympäristövaikutukset on todettu vähäisiksi, mikä korostaa vesiviljelyn tärkeää merkitystä tuottaa ruokaa kestävästi.
Muutenkin Ruotsissa puhaltavat nyt kalankasvatuksen myötätuulet. Sikäläinen kasvatettu kirjolohi nostettiin vastikään WWF:n suositeltavien kalojen listalle. Valinnan perusteena on kasvatuksen vastuullisuus ja ekologisuus.
Usea ruotsalainen kasvatuslaitos on suomalaisomistuksessa, kun kasvattajat ovat hakeneet sieltä lisäkapasiteettia. Epäilemättä ruotsalaisella kirjolohella on taas edessään hyvät kasvunäkymät.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa osoitti suomalaisen kalankasvatusalan haavoittuvuuden hyvin konkreettisesti. Vientiin tarkoitetut kalanpoikaset jäivät ilman osoitetta ja rehun vienti tyrehtyi. Ympäristöhallinnolta ei kuitenkaan ole ilmennyt joustohalukkuutta.
Raisiossa kalarehutehtaan lomautukset ovat tosiasia ja koko tehtaan tulevaisuus on nyt vaakalaudalla. Itämerirehun määrittelyllä on tulenpalava kiire, sillä se voisi antaa vielä pientä toivetta kotimaisen rehukehityksen jatkumisesta.
Uusia lupia todellakin tarvitaan, sillä meillä kalankasvatuksen edistäminen on jämähtänyt paikoilleen.
Aikoinaan kalajauhotehdasta Kemiönsaareen perustettaessa kotimainen kalarehu nähtiin erittäin tärkeänä. Nyt niitä puheita ei kukaan tunnu enää muistavan.
Suomalainen kasvatettu kala on sekin WWF:n suosittelema. Kirjolohi sai vihreän valon jo vuonna 2014 ja siika vuonna 2016. Silti vain alle viidesosa syömästämme kalasta on nykyisin kotimaista. Luutuneet asenteet muodostavat luvituksessa pullonkaulan.
Viimeaikaiset lupapäätökset antavat meilläkin varovaista toivoa sille, että linjaukset ovat vähitellen muuttumassa.
Kalankasvatuksen osuus kokonaiskuormituksesta on vain yhden prosentin luokkaa ja kunhan laitokset sijoitetaan oikein, ei estettä lupien lisäämiselle ole. Syken satelliittikuvat osoittavat kuormituksen todellisen lähteen.
Uusia lupia todellakin tarvitaan, sillä meillä kalankasvatuksen edistäminen on jämähtänyt paikoilleen. Tuontikalan osuus ruokapöydissämme kasvaa ja jokainen päivä merkitsee miljoonan euron verran lisää kalan kauppataseen vajauksessa. Se ei ole kansantaloudellisesti kestävää.
Suomessa on vahva poliittinen tahto ja kuluttajien toive kotimaisen kalan lisäämiseen. Hallitusohjelmaan kirjattu kalankasvatuksen ympäristölupajärjestelmän kehittäminen on toimeenpantava nyt.
Heikki Mäkinen
elinkeinopoliittinen asiantuntija
Suomen Kalankasvattajaliitto ry
