Onko rauhalle tilaa ajassamme?
Suomessa Nato-päätös tuli nopeasti ja yksimielisesti yllätyksenä monille. Nyt on syntynyt tilanne, jossa niin sanottu harmaa aika tekee elämän, erityisesti itärajalla rauhattomaksi, Venäjän lupaamaa yllätystä odotellessa.
Joidenkin kommentoijien mielipiteissä on jopa ylimielisyyttä heidän kiittäessä Naton auvoisuutta. Suomen ei enää tarvitse nöyryyttää itseään tai ottaa Venäjän odotuksia huomioon omissa päätöksissään, monet sanovat.
Voimmeko nyt sanoa hyvästit Venäjän aggressiolle, kun turvallisuutemme on tulevaisuudessa Nato, jonka riskit ja ristiriidat näyttävät nyt kaukaisilta, Turkin rettelöinnistä huolimatta? Aseellisen turvallisuuden varassa Suomen itäraja kylmenee vuosiksi eteenpäin ja muun muassa Hanhikiven voimalahanke kaatui. Tämä ei ollut Suomen valinta, vaan seurausta Venäjän väkivallasta.
Suomen itärajalla hyvä kehitys ja yhteiskunnalliset suhteet katkeavat samalla kun raja suljetaan ja rajamuureja rakennetaan. Ongelmaa eivät ole tuottaneet ihmiset eri puolilla rajaa, vaan Venäjän aggressiivisuuden aiheuttama uhka.
On vaikea tajuta, miten tällainen kehitys on saavuttanut nykyiset mittasuhteet ja miten Venäjä pystyy selittämään tekemisiään uuden imperiumin uskossa ja polkemalla viimeisetkin vastuullisuuden rippeet osana yhteisesti hyväksyttyjä kansainvälisyyden pelisääntöjä.
Surullista, kun ihmiskunnan tiedon ja viisauden taso ei kykene estämään vastuutonta ja julmaa valtapeliä. Muinaiset imperialistiset ja uskontojen väliset sodat toteuttivat kullekin ajalle ominaisia uskomuksia ja valtapyrkimyksiä, joihin nykyisen sodankäynnin ei pitäisi enää perustua. Ihmisten tiedon ja ymmärryksen luulisi riittävän estämään irrationaaliset sodat ja tuomiopäivän aseilla uhkailun.
Minusta tulevaisuus näyttää synkältä, kun yhteistä turvaa on vaikea löytää nykyisen kaaoksen taustalta. Kun ihmisyys ja vastuuntunto muuttuvat kovaksi peliksi ja sen hyväksyminen vaihtoehdoksi avoimelle ja rehelliselle vuorovaikutukselle, inhimillisyys katoaa seurauksena silmitön tuho.
Suomi on nyt siirtymässä historialliseen ajanjaksoon, jota minun on vaikea hyväksyä ja ymmärtää.
Lars-Olof Fredriksson
majuri, yhteiskuntatieteiden maisteri
Äänekoski
