Metsänomistajien on mahdollista vaikuttaa metsälajien kiihtyvään uhanalaistumiseen
Metsäteollisuus on yksi vastuuttomimmista ja moraalittomimmista teollisuuden aloista. Se omaa ja käyttää erittäin suurta valtaa ja sen kytkökset poliittiseen päätöksentekoon ovat julkista tietoa vahvemmat.
Kun ihmiskunnan pitäisi nopeasti vähentää hakkuut minimiin sekä pelottavalla vauhdilla etenevän kuudennen ihmisen toimien aikaansaaman sukupuuttoaallon että ilmastonmuutoksen tähden, metsäteollisuus pyrkii kaikin keinoin nostamaan hakkuutasoa.
Se puhuu, että kestävää hakkuutasoa ei ole vielä edes saavutettu, vaikka viimeisessä lajien uhanalaisuusarviossa todettiin erityisesti lahopuusta elävien lajien uhanalaistumisen kiihtyneen ja että tähän tilanteeseen ovat johtaneet juuri metsälajistolle kestämättömät hakkuut.
Metsäteollisuudella on käytössään valtava koneisto lobbaukseen liittyen. Se on jo vuosikymmeniä muokannut ihmisten metsiin liittyvää ajattelua. Koko metsä-käsite on sen myötä hämärtynyt. Tasaikäiset ja monimuotoisuudeltaan köyhtyneet puupellot ovat ihmisten mielissä metsiä ja ajatellaan, että metsä kuolee tai mädäntyy ilman ihmisen ”hoitoa”.
Metsäteollisuudelle metsä tarkoittaa sen tarvitsemaa ja voittoa tuottavaa raaka-ainelähdettä. Lahopuu on kirosana ja teollisuudelle käyttökelvoton.
Metsäteollisuuden ”monimuotoisuudesta huolen pitäminen” on vastenmielistä viherpesua.
Keskelle hakkuuaukkoa jätetty orpo ryhmä puita, vaikka ne olisivat vanhoja haapoja tai lahopuuta, ei suojele monimuotoisuutta. Vaativat lajit tarvitsevat tietynlaisen puun lisäksi esimerkiksi tiettyjä kosteusoloja; ainoastaan puuta ympäröivä ihmisen ”hoidolta” säästynyt metsä tarjoaa oikeanlaiset olosuhteet.
Vanhassa metsässä lahopuu ruokkii kääpää ja tämä kääpä seuraavaa kääpälajia ja tämä tiettyä hyönteislajia ja tämä seuraavaa hyönteistä ja nämä kaikki hyönteiset metsän lintuja.
Metsäteollisuuden ”monimuotoisuudesta huolen pitäminen” on vastenmielistä viherpesua. Toiminnassa on kyse joko täydellisestä tietämättömyydestä tai häikäilemättömästä ekologisen tutkimustiedon ohittamisesta.
Metsänomistajat ovat nyt suuren vastuun kantajia, kun he tekevät valintoja siitä, mitä heidän omistamilleen metsille tapahtuu. Heidän valintansa ovat mukana vaikuttamassa siihen, voimmeko pysäyttää ihmisen toiminnan aiheuttaman kiihtyvän lajikadon.
Liisa Näntö