Hirviöminiät, onko heitä?

Nimimerkki ”Vaikea asia” pohtii kirjoituksessaan (TS 12.5.) nykyajan mukanaan tuomaa uutta hirviöjoukkoa, hirviöminiät. Kirjoittajan mukaan hirviöminiät ottavat miehensä täysin hallintaansa ja miehen äidille naureskellaan. Miniän äiti sitä vastoin asetetaan erityisasemaan, hän saa hääriä talossa mielensä mukaan, kun taas miehen äidin on syytä varoa tekemästä virheitä, kuten sanomasta väärää sanaa tai mielipidettä.

Meillä olemme jo hyväksyneet asemamme kakkos-isovanhempina ja ykkössijan saavat ehdottomasti miniän omat vanhemmat. Kirjoittajan tekstin luettuani en voinut välttyä ihmetykseltäni: emme ehkä olekaan ainoita hierarkiassa kakkos-isovanhempia.

Kirjoittajatoteaa kyseessä olevan ”vaikean asian”, lisäisin määritelmään vielä yhden sanan: ”erityisen”.

Mistä niitä hirviöminiöitä syntyy, selittääkö ilmiötä mahdollisesti äidin ja tyttären välinen voimakkaampi ”kiintymyssuhde” suhteessa vieraaseen mieheen, naisten itsenäistyminen ja korkeasti kouluttautuminen, vaiko peräti geneettinen ja evalutiivinen perinne nyky-ilmenemismuodossaan?

Helpoin ja paljon käytetty vastaus otsikon esittämään kysymykseen on: syyt ovat moninaiset ja asioiden yleistämistä pitää varoa viimeiseen asti. Kaikki miniät eivät ole hirviöitä, mutta jo yksikin on liikaa, kun sellainen osuu omaan lähipiiriin.

Erityisen vaikea asia