Ei Nato-jäsenyydelle
Suomesta tuskin löytyy tällä hetkellä ihmistä, joka ei olisi sydänjuuriaan myöten järkyttynyt Venäjän kansainvälisen oikeuden vastaisesta hyökkäyssodasta Ukrainassa, aineellisesta tuhosta ja lukemattomista siviiliuhreista.
Tämä sota on muuttanut Euroopan turvallisuuspoliittisen kartan ja kääntänyt mielialat Nato-jäsenyyden puolelle.
Suomen Nato-jäsenyyttä ei kuitenkaan voida ratkaista vain Ukrainan sodan perusteella, vaan asiaa on katsottava laajemmin ja tehtävä perusteellinen harkinta Ukrainan sodan päätyttyä.
Emme vielä tiedä, mikä on sodan jälkeen rakentuva uusi normaali turvallisuustilanne tai meidän asemamme siinä.
Nato-ratkaisu tehdään vuosikymmeniksi eteenpäin. Emme voi vain poimia rusinoita pullasta esimerkiksi Naton turvatakuiden muodossa.
Jäsenyys myös sitoo meidät poliittisesti mukaan sellaisiinkin kriiseihin, joihin muuten emme joutuisi osallistumaan.
Natokaan ei ole YK:hon verrattava rauhanturvaamisjärjestö. Sekin on ollut mukana hyökkäyssodissa aivan lähihistoriassa.
Meidän on toimittava sellaisen maailman puolesta, jossa on myös liittoutumattomia maita. Me voimme olla diplomatian ja rauhanturvaamisen tehokas toimija.
On myös tärkeää vastustaa maailman kahtiajakoa. Meidän on toimittava sellaisen maailman puolesta, jossa on myös liittoutumattomia maita. Me voimme olla diplomatian ja rauhanturvaamisen tehokas toimija.
Kahtia jakautunut maailma elää jatkuvassa ydinsodan pelossa. Ydinsodan syttymiseltä ei suojaa Nato-jäsenyys. Päinvastoin!
Nato-jäsenyydestä päättäminen on Suomen oma asia. Natoon ei kuitenkaan tule mennä vain siksi, että näytettäisiin Venäjälle, kuinka voimme sen tehdä.
Lopultakaan emme voi nähdä edes sitä, millainen hallinto on Venäjällä tai Yhdysvalloissa muutaman vuoden päästä. Entäpä jos Natoon liittyminen silloin osoittautuukin katkeraksi virheeksi?
Yrjö Rosendal-Gadolin
