Turun Sanomissa otettiin 2.5. kantaa paikalliseen patsaskeskusteluun ja pidettiin Aleksanteri I Suomen kannalta parempana vaihtoehtona kuin V. J. Leniniä. Keskeinen argumentti oli Suomen saama autonomia, jonka katsottiin tuoneen kaikenlaista hyvää suomalaisille. Ero Ruotsista nähtiin joka suhteessa positiivisena asiana. Näinhän historian kulkua Suomessa yleensä esitetään.
Taloushistorian piirissä on muutama vuosikymmen sitten alettu epäillä autonomian kaikkea hyvää ja vain hyvää suomalaisille tuovaa vaikutusta. Keskeinen syy toisenlaiseen näkemykseen ovat erot erilaisissa elintasomittareissa, joissa monessa Suomen ja Ruotsin välinen ero kasvoi 1800-luvulla jälkimmäisen hyväksi.
Yksi yleisesti käytetty ja hyväksi todettu elintasomittari on henkeä kohti laskettu bruttokansantuote, joka ei kerro kaikkea ja joka ei ole joka suhteessa paras mahdollinen. Se kuitenkin kertoo omalla tavallaan, mihin kansakunnalla on varaa, elämiseen, sotimiseen ynnä muuhun.
Oheinen graafi perustuu Ruotsista ja Suomesta julkaistuihin bkt-laskelmiin ja yhdessä kollegani Sakari Heikkisen kanssa tekemääni arvioon Suomen bkt:n kehityksestä menneinä vuosina suhteessa Ruotsiin. Kuvion mukaan suomalaisten elintaso bruttokansantuotteella laskettuna saavutti 1700-luvun loppupuolella Ruotsin vastaavaa. 1800-luvulla suuntaus oli, varsinkin sen jälkipuoliskolla, päinvastainen. Bkt per capita -laskemissa pääsimme suhteessa Ruotsiin samalle tasolle kuin ennen autonomiaa vasta viime vuosituhannen lopussa, noin 200 vuodessa.
Äkkiseltään on vaikea uskoa, että osana Ruotsia Suomessa olisi mennyt vielä huonommin kuin osana Venäjää. Siitä voimme kuitenkin olla varmoja, että autonomian ajan alkupuolen hyvät puolet kohtasivat huomattavasti harvemman suomalaisen kuin sen huonot puolet, kun yhteiskunta oli talouden osalta kovasti enemmän eriarvoinen nykyaikaan verrattuna.
Edellä sanottu voidaan unohtaa, kun pohditaan Aleksanteri I patsasta: vuoden 1812 tapahtumat Turussa olivat osa eurooppalaista suurpolitiikkaa sujuvasti ranskaksi. Sitä sopii muistaa patsaalla.
Ilkka Nummela
taloushistorian professori (emeritus)
