Elintarvikeomavaraisuus on itsenäisyyden tae
Suomessa valmistettujen, kasvatettujen elintarvikkeiden kotimaisuusaste on noin 80 prosenttia. Pahimmat puutteet ovat riippuvuus ulkomaisesta energiasta ja lannoitteista.
Aivan kaikkea emme voi tuottaa itse, sillä syömme muun muassa hedelmiä, joita ei kasva Suomessa. Parantamisen mahdollisuuksia on kuitenkin, esimerkiksi kotimaisen omenan ja kalan syöntiä voisi huomattavasti lisätä.
Huoltovarmuuden kannalta keskeistä viljaa meillä tuotetaan asukasta kohden huomattavasti yli maailman keskiarvon, koska meillä on paljon peltoa ja hyvät viljelymenetelmät. Tuotammekin koko maailman viljasadosta väkimääräämme suhteutettuna lähes kaksinkertaisen määrän. Vientiinkin riittää 10 prosenttia tuotannosta. Hehtaarituottokin on maailman keskiarvoa, vaikka Suomi on maailman pohjoisin maatalousmaa.
Kriisiaikojen varalle tulisi kuitenkin säätää laki, joka edellyttäisi kaiken viljan tuottamista kotimaassa.
Tällä hetkellä leipäviljaa pitää olla varastoissa vain puolen vuoden tarpeisiin, kun ennen piti olla kolmekin vuotta. Varastoja pitäisikin huomattavasti lisätä, voihan pahoja katovuosia tulla joskus monta peräkkäin eikä maailmanmarkkinoillakaan ole katovuosien tai sodan takia aina riittävää tarjontaa.
Jokaisen maan, joka haluaa säilyttää itsenäisyytensä, tulisi kaikkina aikoina olla mahdollisimman omavarainen tärkeillä tuotannon aloilla. Pitää myös muistaa, että viime sodissa Saksa kiristi Suomea jatkamaan sotaa uhkaamalla lopettaa muuten elintarviketoimitukset.
Vaikka kotimaiset tuotteet ovat usein kalliimpia, koska hehtaarituotot ovat puoletkin pienempiä kuin monissa EU-maissa, se on hinta, mikä itsenäisyydestä on maksettava. Tässä on hyvä muistaa, että tuotteemme ovat vastaavasti puhtaampia.
Ongelmana on sekin, että monissa suurissa EU-maissa on elintarvikkeiden ylituotantoa ja ne painostavat suurella äänivallallaan parlamentissa Suomea vähentämään maataloustuotantoaan.
Maataloutemme ongelmana ovat myös lannoitteet, joista puolet tuodaan Venäjältä, vaikka eläinten lanta sopii lannoitteeksi ja viemärilietekin hieman puhdistettuna. Luomuviljelyn lisääminen taas vähentäisi lannoitteiden käyttöä.
Öljyn ja kaasun tuonti pitää korvata tuulivoimalla, aurinkoenergialla, maalämmöllä. Turvetta pitää olla vähintään varalla ja heti käytettävissä jonkin kriisin sattuessa.
Energiaa pitäisi tuottaa nykyistä paljon enemmän paikallisiin tarpeisiin ilman laajaa, sodassa helposti haavoittuvaa valtakunnan verkkoa ja varata sitä muun muassa akkuihin ja maahan.
Kaikkien autojen ei tulisi olla sähköautoja. Voihan kriisin tai sodan aikana syntyä tilanteita, joissa sähkön jakeluverkko on vaurioitunut. Sitä varten pitää olla riittävästi bensa-autoja. Myös sotien aikana autoissa käytettyjä polttopuulla toimivia ns. ”häkäpönttöjä” pitäisi kehittää edelleen.
Jäämeren ratakin olisi tärkeää rakentaa huoltovarmuuden takia.
Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteen maisteri.
