Vakituiset hoitajat ovat kotihoidon kivijalka
Turun kotihoidossa on työskennelty jo vuosia liian pienellä henkilöstöllä. Virallisten tietojen mukaan kotihoitoa pyöritetään 120 hoitajan vajauksella. Rekrytointivaikeuksien lisäksi kriittinen ongelma on vakituisen henkilöstön irtisanoutumiset. Kuluneen vuoden aikana kotihoidosta on irtisanoutunut ainakin 72 hoitajaa.
Turun kotihoitoa on viime vuosina yritetty monin tavoin kehittää. Kehittämistä on ensisijaisesti ohjannut toiminnan tehostaminen eli menosäästöt. Tämä on johtanut palvelun laadun ja hoitajien työolojen heikentymiseen.
Työtä ohjaa jatkuva aikapaine. Jokaiselle työtehtävälle on määritelty tarkka aika, joka on usein liian lyhyt. Hoitajilla ei ole aikaa pysähtyä ja tarttua selvittämistä vaativien asioiden äärelle eikä kuntouttava työote toteudu.
Aikataulujen toteutumista seurataan jatkuvasti ylemmältä taholta. Hoitajien mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhön ja sen aikatauluttamiseen on viety nolliin, vaikka nimenomaan työntekijöiden autonomiaa lisäämällä olisi kotihoidossa mahdollista saavuttaa aitoa vaikuttavuutta, laatua ja työhyvinvointia.
Kotihoidon tehostaminen on myös vienyt työstä hyvään hoitoon olennaisesti kuuluvat inhimilliset kohtaamiset. Jäljelle jää kohtuuton kuormitus ja stressi siitä, ettei työtä ole ehtinyt tehdä riittävän hyvin eikä kohdata asiakkaita siten kuin haluaisi itse tulla samassa tilanteessa kohdatuksi.
Mikäli Turun kotihoidon ongelmiin ei välittömästi puututa nostamalla palkkoja ja parantamalla työoloja, kohta lähtevät loputkin hoitajat.
Kotihoidon tehostaminen ei lopulta ole välttämättä edes kovin tehokasta. Noin kaksi vuotta sitten käyttöön otettu työnjärjestelyn optimointiohjelma ei vieläkään toimi siten, että se huomioisi omahoitajuuden ja hoitajien logistisesti järkevän liikkumisen alueilla.
Asiakkaiden näkökulmasta järjestelyt ovat sekavat. Hoitajavajeen ja vaihtuvien työntekijöiden vuoksi luottamuksellisia suhteita asiakkaiden ja hoitajien välillä ei ehdi syntyä.
Mikäli Turun kotihoidon ongelmiin ei välittömästi puututa nostamalla palkkoja ja parantamalla työoloja, kohta lähtevät loputkin hoitajat. Sijaisten rekrytointi vuokrafirmoilta ei ole ratkaisu. Mikäli kunta hankkii ostopalveluna hoitajia yrityksiltä ja maksaa näille yrityksen kautta omia hoitajiaan parempaa palkkaa, on riski, että loputkin vakituiset hoitajat siirtyvät leveämmän leivän perässä keikkatyöhön.
Kotihoidon välttämätön kivijalka on kuitenkin vakituinen henkilöstö, joka tuntee alueen asiakkaat, kantaa pitkäjänteisesti vastuuta asiakkaiden hyvinvoinnista ja kykenee perehdyttämään sijaiset työhön, kun sijaisia tarvitaan.
Elina Sandelin
filosofian maisteri, Turun kaupunginvaltuutettu (vas)
Terhi Kärkkäinen
lähihoitaja, sosionomiopiskelija (vas)