Jaksan hoitajan työssä paremmin, kun saan kiitosta ja minua arvostetaan

Oletko hullu, minulle sanottiin, kun talvella pitkän harkinnan jälkeen päätin vaihtaa taas julkiselta työnantajalta yksityiselle.

Itse ajattelin, että ei kaikki se, mitä pahat kielet laulavat, voi pitää paikkaansa. Ettei tarkkaan valvotulla yksityisellä työnantajalla voi nykyaikana olla kaikki asiat niin pielessä kuin väitetään.

Tästä huolimatta yllätyin täysin siitä, miten lämpimästi uusi työnantajani suhtautuu meihin työntekijöihin ja miten kauniisti meistä puhutaan. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen minulle puhutaan arvostavasti. Muutos työhyvinvoinnissani on valtava.

Olen työskennellyt yli 20 vuotta hoiva-alalla, pääasiassa ikääntyneiden palveluissa mutta myös kehitysvammaisten palveluissa julkisella ja yksityisellä työnantajalla. Äskettäin päättyi useiden vuosien jakso Turun kaupungilla kotihoidossa. Nyt työskentelen hoitajana Attendo Hirvensalo 2:ssa. Olen ”paluumuuttaja”, sillä vuosia sitten työskentelin Attendolla toisessa hoivakodissa.

Vaihdoin työpaikkaa, koska väsyin jatkuvaan kiireeseen ja siihen, että en voinut tehdä työtäni hyvin. Myös nykyisessä työyhteisössäni näen kiirettä ja väsymystä. Työ on ajoittain täälläkin fyysisesti raskasta ja palkkakin on hieman pienempi kuin julkisella puolella.

Silti lähden joka aamu mielelläni töihin. Työkaverit tervehtivät ja kysyvät kuulumisia, tsemppaavat toisiaan. Johtaja saattaa ilahduttaa kukilla. Nämä ovat pieniä tekoja, joilla on iso merkitys teon kohteille. Olen saanut työn mielekkyyden takaisin.

Kun tulen töistä kotiin, minulla on hyvä mieli tehdystä työstä. Jokainen asukas on saanut minulta sen huomion, mihin hän on oikeutettu. Lääkkeet ja ruuat on jaettu ajallaan, on pysähdytty kohtaamaan ihminen. Aikaa jää jopa kahvitauon pitämiseen ja vessassa käymiseen.

Attendo panostaa selkeästi todella paljon siihen, että työntekijöillä olisi hyvä olla. He ovat ymmärtäneet, että ilman meitä ei olisi Attendoa. On hienoa kuulla, kun se sanotaan ääneen.

Ensimmäisen Attendo-kokemukseni aikaan asiat eivät olleet näin hyvin. Siksi vaihdoin silloin työnantajaa ja siirryin julkiselle puolelle. Nyt heiluri heitti minut samasta syystä takaisin. Arvasin oikein: Kaikesta näkee, että toiminta on nyt työntekijää arvostavaa, avointa ja läpinäkyvää.

Lehtien otsikoissa hoivajätit tekevät sitä ja terveysjätit tätä. Minä olen kiitollinen siitä, että saan tehdä vanhusten parissa työtä, jolle sydämeni sykkii. Ilman heitä ei olisi meitä.

Nyt kehtaan sanoa, missä olen töissä ja olen myös työpaikastani ylpeä.

Heidi Toivonen