Erityisopetuksen integraatio ei toimi koulun arjessa
Turku alkaa laatia koko kaupungin kattavaa erityisopetusstrategiaa. Päätavoite on lisätä sekä integraatiota että inkluusiota.
Koulun arjesta voin kahdenkymmenenviiden vuoden opettajakokemuksella sanoa, että integraatiossa jää tukematta sekä oppilas että opettaja. Käytännössä erityisoppilas sysätään yli kahdenkymmenen oppilaan ryhmään ilman mitään tukea.
Parhaassa tapauksessa opettajan avuksi tulee kokenut ja vakituinen ohjaaja. Minun työssäni historian, yhteiskuntaopin ja uskonnon opettajana ohjaaja usein kaapataan esimerkiksi kotitalouteen, koska siellä sattuu ja tapahtuu. Korona-aikana ohjaajat joutuvat usein myös sijaistamaan. Valinnaisaineisiin – kuten minulla ekonomia ja yrittäjyys ja vuosien ajan myös sotahistoria – en ole saanut avustajaa. Näissä ryhmissä on kuitenkin paljon erityisoppilaita.
Paras kokemukseni oli eräs vuosi, jolloin ryhmässäni oli kaksikymmentä perusryhmäläistä ja kuusi erityisoppilasta. Silloin sain tuekseni heidän oman erityisopettajansa. Tätä kesti valitettavasti vain yhden vuoden, tuli liian kalliiksi. Sen jälkeen olen joutunut selviytymään oman pedagogiikan, didaktiikan, kokemuksen ja parhaiten ehkä härkäpäisyyden ja huumorin avulla.
Avustaja tulee, jos ehtii ja on vapaana. Erään ohjaajan kanssa olen saanut tehdä yhteistyötä yli kymmenen vuotta, mutta yleensä ohjaajat vaihtuvat vuoden välein. Tämä hankaloittaa yhteistyötä.
Integraation kaunis ajatus on tasa-arvoisuus. Erityisoppilas pääsee yläkoulussa aineenopettajan tunneille ja erityisopettaja saa myös ehkä mahdollisuuden keskittyä haastavimpiin oppilaisiin. Integraatiota auttaa, jos erityisoppilaalla on hyviä ystäviä yleisopetuksessa ja he ottavat hänet myös siipiensä suojaan.
Käytännössä kumminkin aineenopettaja yrittää opettaa kaikkia, herättelee, rauhoittelee erityisoppilasta ilman ohjaajaa ja tunti on aikamoista säätöä. Parhaiten olen onnistunut tukemaan erityisoppilasta, jos olen saanut opettaa häntä koko yläkoulun ajan. Silloin syntyy molemminpuolinen luottamus ja kun opettaja tuntee oppilaansa, häntä on helpompi tukea.
Toimin omassa koulussani nuorempien kollegoiden mentorina vapaaehtoisesti Naisjärjestö Soroptimistien kouluttamana. OAJ ajaa mentorointia pakolliseksi ja se on hyvä. Olen nähnyt kollegoiden uupuvan, vaihtavan alaa ja kyynistyvän. Sen en soisi jatkuvan. Syynä ei ole ollut erityisoppilaat tai heidän vanhempansa, vaan se on monien tekijöiden summa.
Itse olen jaksanut omien poikieni antamalla kokemuksella, hyvän työyhteisön, erinomaisten erityisopettajien ja ohjaajien tuella. Toistaiseksi myös työterveyshuolto on toiminut. Lisäksi hommassa on auttanut, ettei ole liian pedantti luonne, empaattinen suhtautuminen oppilaisiin, uskaltaa asettaa rajoja ja sanoa ei. Nuoremmille, pätkätyökollegoille tämä ei ole välttämättä mahdollista.
Turun päättäjät, opettajat ja vanhemmat! Älkää hyväksykö integraatiota ilman selkeitä tukitoimia! Älkää säästäkö lasten ja nuorten opetuksesta! Koronan jälkipyykkiä pestään vielä pitkään ja nyt on pahin mahdollinen aika karsia erityisoppilaiden tukea.
Kannan jatkuvaa huolta omissa ryhmissäni olevista erityisoppilaista, jotka eivät saa riittävää tukea.
Aineenopettaja ei myöskään saa mitään korvausta ryhmässään olevista erityisen tuen oppilaista. Siksi integraatio tuottaa säästöjä kaupungille.
Lepsun maahanmuuttopolitiikan takia pahaa pelkään, että segregaatiota ei voi enää estää Turussa. Suurena vaarana on, että lapsiperheet muuttavat naapurikuntiin, samaten pätevimmät opettajat ja ohjaajat.
Turku oli joskus haluttu opettajien työpaikkana. Onko enää näin?
Viime viikolla kuulin kommentin eräältä työkaverilta, erityisoppilas oli sanonut, että hävettää hänen oma riehumisensa isossa ryhmässä, mutta kun hän ei millään pystynyt keskittymään hälinän tähden. Tuo lause jäi pitkäksi aikaa surettamaan minua.
Erityisoppilaat ja heidän vanhempansa tarvitsevat kaiken mahdollisimman tuen ja nyt sitä ollaan Turussa viemässä pois. Taistelkaa erityiskoulujen ja laadukkaan erityisopetuksen puolesta! Älkää hyväksykö integraatiota säästöjen tähden.
Sari Anttila
historian, yhteiskuntaopin ja uskonnon lehtori
Turun Perussuomalaiset