Naisten tasa-arvo Suomessa 2020-luvulla – onko muutosta oikeasti tapahtunut?
Melkein joka kuukausi luen uutisista naisten ahdisteluista ja huonosta kohtelusta. Murrosikäisenä tyttönä tämä saa minut miettimään, missä ovat otsikot naisten urheilumenestyksestä tai isoissa vastuutehtävissä olevista naisista.
Tänä keväänä esillä on ollut Suomen olympiakomiteassa tapahtunut ahdistelutapaus. Kuuntelin haastattelun, jossa sanottiin: "tässä yhteiskunnassa tämmöistä ei voi enää tapahtua". Itselle tuo kommentti on vanha juttu jo. Joka ikinen vuosi tapahtuu uusia asioita. Esimerkiksi Me too -kampanja.
Miten voi olla, että joka vuosi tarvitsemme tapahtumasarjoja, että maailma ja Suomi heräävät tässä asiassa! Kuinka kauan naisten täytyy odottaa, ettei illalla yksin kävely ole pelottavaa tai meidän naisten euro ei ole 84 senttiä tai että naisten urheilumenestystä arvostetaan samalla tavalla kuin miesten?
Epätasa-arvo urheilussa sukupuolten välillä on kiinnostanut minua urheilevana nuorena. Mielestäni tämä alkaa jo peruskoulun liikuntatunneilla.
Kun luistelua on talvisin pojilla, tämä tarkoittaa tietenkin jääkiekkoa. Entäs tytöillä? Tytöt harjoittelevat jarrutuksia, potkuja sekä tuurilla ringetteäkin voidaan harjoitella. Tuntuu, että jokaisessa lajissa odotukset suoriutumisestamme ovat alempana alkaen lentopalloverkkojen alemmas laittamisesta. Eikö tämä juuri lietso sitä, että meidän suorituskykyämme ja odotuksiamme pidetään alempana?
Onneksi tilanteemme Suomessa vastuuasemassa olevista naisista on hyvä. Pääministerimme ja maamme hallitus ovat hoitaneet asian kuin asian.
Silti toivoisin todellista tilanteen muutosta, vaikka olemmekin paremmassa tilanteessa tasa-arvon suhteen kuin ennen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei parannettavaa olisi esimerkiksi naisten palkoissa, työelämän rooleissa tai vanhempainvapaiden kaatumisessa pelkästään naisille.
Muutoksen täytyy tapahtua! Emme tarvitse vuosittaisia viikon kestäviä huumia, vaan tekoja.
Annika Parkkinen
9-luokkalainen, Maskun Hemmingin koulu
