Olen huolestunut näkyvän ja toimivan rakennuskulttuuriperintömme kohtalosta. Tarinoita kertovia ja kulttuurihistoriaamme henkiviä arvokkaita rakennettuja ympäristöjämme ei Turussa eikä muuallakaan saa repiä ja uhrata vain taloudellisuuden ja helppouden alttarille.
Turun kaupungissa sijaitsevan koko Kuuvuoren alueen osalta aiotaan korvata sorapäällysteiset kadut asfalttipäällysteellä. Suunnitteluhankkeen esitys muuttaisi toteutettuna tavattomasti alueen ulkonäköä, vaikuttaisi olennaisesti kulttuuriperintökohteena olevan alueen kokonaisilmeeseen, heikentäisi oleellisesti asumisviihtyvyyttä, käytännön arkea ja alueella olevien kiinteistöjen arvoa.
Asfalttipinnoitetta perustellaan huolto- ja hulevesiominaisuuksilla. Huollon todetut käytänteet ovat vahvasti liioiteltuja. Hulevedessä on omat ongelmansa ja sitä voidaan jopa vähentää, jos piha- ja pysäköintialueita jätetään päällystämättä. Tällöin sadevesi imeytyy maahan eikä sitä tarvitse johtaa pois.
Hulevettä syntyy erityisesti siellä, missä maan pinta on katettu asfaltilla ja kivetyksellä. Toisin sanoen sadevesi muuttuu hulevedeksi, kun se ei pysty imeytymään maahan, jolloin siitä poistuisi myös haitta-aineita.
Suunnitteluhankkeessa ollaan käytännössä tuottamassa hulevettä, jonka poistaminen on työlästä ja kallista. Ristiriitaista.
Jaan huoleni kehityksestä, joka näyttäisi johtavan historian ja aikakausien tarinoita kertovien kotikatujen repimiseen ja hiekkatien raivaamiseen uuden kovan ja polttavan pinnoitteen tieltä.
Kuuntelin tarkalla korvalla vahvaa ja kantaaottavaa muusikkoamme Hectoria ja oivalsin sekä samastuin hänen sanoitukseensa. Hector laulaa Asfalttiprinssissään tilanteesta, johon Kuuvuori ja sen tiestö on vaarassa tehokkuuden nimissä luisua ja luhistua, sekä siitä, miten pieni ihminen on, kun haluaa pitää kiinni elävästä elämästä ja kestävyydestä. Suosittelen biisin lyriikoiden tietoista kuuntelemista.
Kenen ehdoilla asuinympäristön viihtyisyydestä tingitään? Kenen ehdoilla kestävyyttä määritellään? Talous on vain yksi kestävyyden mittari. Tehokkuuskin on kuluvaa ja se häviää lyhyessä ajassa. Henkiset arvot eivät ruostu. Ne kantavat sukupolvien yli ja elävät ympäristössä, sen kasvistossa ja rakennuksissa. Autenttinen ympäristö on terveellistä ja tällä hetkellä jopa trendikästä.
Kuuvuori on puutalojen labyrintti, jossa sorapäällysteiset tieosuudet ovat olennainen osa kokonaisarkkitehtuuria ja tyylillisesti alueelle luonteenomaisia.
Olevilla ja tulevilla turkulaisilla pitää olla jotakin, mikä on sosiaalisesti, eettisesti ja kulttuurisesti kestävää ja sellaista, johon voi kiinnittyä.
Muutosnopeus voi olla kohtalokasta, pitkät ja avoimet prosessit tarkoittavat aitoa avointa keskustelua, avarakatseisuutta ja eri osapuolten kuulemista. Kaupunkiasujan on ymmärrettävä päätöksenteon logiikkaa, ymmärrettävä yksittäisten päätösten ja toimien sanoma ja uskallettava herätä kriittisyyteen.
Puistot, metsät, mukula- ja sorakadut, joenvarsi ja sen rakennushistoria edustavat hidasta, vuosikausien mittaista historiaa ja tarinoiden kerrontaa. Sellaista ei voi purkaa ja rikkoa tuosta vain, vaan tekojen pitää olla jokaiselta osa-alueeltaan punnittuja ja rehdisti, vakavasti ja avoimesti käsiteltyjä.
Kuuvuori on yksi merkittävistä Turun kulttuuriperintökohteista. Kuuvuori on puutalojen labyrintti, jossa sorapäällysteiset tieosuudet ovat olennainen osa kokonaisarkkitehtuuria ja tyylillisesti alueelle luonteenomaisia. Kuuvuoren kokonaisarkkitehtuuri on kunnianosoitus Turun suuren palon jälkeiselle kehittymiselle.
Nyt alueella on tarjolla leppoisaa asumista lähes keskustan tuntumassa perinteisessä tunnelmassa. Kuuvuori on yksi vain neljästä Turussa jäljellä olevasta perinnealueesta, jossa tiet ovat asfaltoimatta. Kupittaan saven tehdasalueen lähiympäristö ansaitsee oman muistomerkkinsä. Kuuvuori on kokonaisuutena säilyttämisen arvoinen. Huolenpito pystytään tekemään hienovaraisesti ja tyylikkäästi, kun tahtoa ja ymmärrystä riittää.
Kulttuuriympäristöt muuttuvat ja niiden toki pitääkin muuttua. Uutta ei saa kuitenkaan luoda vanhaa halveksien tai vähätellen, vanha repien ja alta pois raivaten. Uutta pitää luoda vanhaa kunnioittaen sekä vanhaan sopeutuen ja sulautuen.
Marjaana Manninen
