Turkuun tuli asemakaava-arkkitehdiksi 1950-luvun alussa Olavi Laisaari Lahdesta. Laisaarella oli suuria suunnitelmia kaupungin kehittämiseksi.
Liikenne oli hänen silmäteränsä. Koko maassa oli vielä tuolloin vähän autoja, mutta Laisaaren visioissa autot edustivat dynaamista tulevaisuutta. Hyvä esikuva oli Los Angeles. Kantavana ajatuksena oli tehdä keskustaan tilaa autoille ja ohjata ihmiset kortteleiden sisäpihoille rakennettaville jalankulkuväylille.
Kun ajattelee Turun nykyistä liikennesuunnittelua, ei voi välttyä ajattelemasta Laisaaren perinnön olevan yhä edelleen voimissaan, vaikka aika ja arvostukset ovat muuttuneet.
Keskustan autoliikenne kasvaa vuosi vuodelta ja kadunvarsipaikat yleistyvät, vaikka maanalaista parkkitilaa on rakennettu yllin kyllin. Kauppiaskadusta Maariankadun ja Yliopistonkadun välisellä osuudella on tullut lyhyessä ajassa parkkiruuduista kilpailevien autojen pyörivä ruletti. Pysäköintiruutujen määrä moninkertaistui alkujaan kaavaillusta.
Moni jalankulkija ja pyöräilijä kokee Turun vihamieliseksi autotonta liikkumista kohtaan. Näin siitä huolimatta, että vihreä siirtymä, ympäristöarvot ja energiatehokkuus suosivat liikkumista jalan, pyörällä tai bussilla. Keskustojen kävelykadut ovat maailmalla suosittuja liikkumisen väyliä, mikä näkyy Turussakin Yliopistonkadulla hyvin.
Kaupunkikuva, liikkuminen, mukavuus ja turvallisuus paranisivat merkittävästi, jos autojen pysäköintiä ohjattaisiin määrätietoisesti niitä varten rakennettuihin parkkihalleihin ja vastaavasti purettaisiin haitallisia kadunvarsipaikkoja.
Kyse ei ole kiellosta, vaan kaikkia kaupunkilaisia optimaalisesti palvelevan tasapainon hakemisesta. Pohjimmiltaan kyse on meidän kaikkien yhteisestä asiasta, sillä mehän muutumme jalankulkijoiksi heti, kun nousemme pysäköidystä autosta.
Ilkka Nousiainen
Turun keskusta-asukas
