Venäjän suurhyökkäys on Itä-Ukrainassa alkanut. Sen hyökkäyssodan tavoite lienee nyt Kiovan valloittamisen ja Ukrainan demokraattisen hallinnon vaihtamisen epäonnistuttua valloittaa käytännössä iso osa Itä-Ukrainaa itselleen.
Suomi ja muut EU-maat sekä Nato-maat voivat tehdä enemmän Ukrainan hyväksi. Itä-Ukrainan taistelut lähiviikkoina voivat määritellä pitkälti tämän sodan ja laajemmin Euroopan turvallisuuden tulevaisuuden. Ukrainaa ei saa nyt jättää yksin.
Putinin Venäjä on Ukrainan suurhyökkäyksessä syyllistynyt toistuviin ja selvästi suunnitelmallisiin sotarikoksiin, rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja jopa mahdolliseen kansanmurhaan.
Butshan alueella satoja siviilejä julmasti teloittaneet sekä naisia ja tyttöjä laajamittaisesti raiskanneet joukot on nyt kohotettu Putinin määräyksestä Venäjän kaartin arvoon. Tämä kertoo siitä, että Venäjä ei sotarikoksia kaihda vaan palkitsee niistä.
Jotkut länsimaissa yhä puhuvat siitä, että sota olisi voitu välttää ja sen voisi yhä lopettaa tekemällä lisää myönnytyksiä Venäjälle. Tämä ajattelu on vakava ajatusvirhe, joka sivuuttaa itäisen Euroopan maiden oikeuden päättää asioistaan.
Ei Venäjällä, kuten Yhdysvalloillakaan, ole oikeutta omaan etupiiriinsä. Jokaisella valtiolla on täysi demokraattinen oikeus valita itse se, mihin yhteisöön se kuuluu.
Nato ei ole laajentunut itään ”Venäjän valtapiiriin”, vaan Baltian maat ja Puola ovat halunneet vahvistaa omaa turvaansa liittymällä siihen kansallisesta tahdostaan. Se oikeus on myös Ukrainalla tai Suomella. Se ei ole ollut Yhdysvaltain tai Venäjän asia päättää.
Venäjän eliitin parissa on laajasti yhä vallalla näkemys, että Neuvostoliiton tai ainakin sen valta-alueen hajoaminen oli suuri historiallinen vääryys. He näkevät, että Venäjällä on imperiaalinen tehtävä hallita alueen kansoja, eikä erityisesti Ukrainan kansalla ole omaa erityistä identiteettiään heidän silmissään.
Mutta sama imperialistinen etupiirien ajattelu koskee kaikkia maita, jotka ovat joskus ollut Venäjän tai Neuvostoliiton vaikutuspiirin alla – mukaan lukien siis Suomen, Baltian ja Puolan.
Putinin Venäjän kanssa ei voi tehdä kompromisseja, sille ei voi antaa periksi, se ei saa voittaa. Silloin sotapolitiikka ja imperialismi eivät lopu.
Autoritäärinen Venäjä ei ole kyennyt uusiutumaan yli kolonialistisen ja imperialistisen ajattelun tavalla, jota länsimaat ovat tehneet pitkään toisen maailmansodan jälkeen. Se elää edelleen kolonialistisessa ajassa, jossa sen haave imperiumista ylittää naapurimaiden oikeuden itsenäisyyteen ja sivuuttaa kansainvälisen oikeuden periaatteet.
Tämä on näkynyt Putinin Venäjän politiikassa jo pitkään, mutta kyse ei ole vain Putinista. Hän hyödyntää maan eliitissä laajasti vallalla olevia käsityksiä, ja se näyttää vahvan propagandan oloissa ylläpitävän Putinin kannatusta maassa sodasta huolimatta.
Itä-Ukrainan taistelut ovat nyt tärkeitä, eivät vain Ukrainan itsenäisyyden vaan koko Euroopan ja demokratian kannalta. Putinin Venäjän kanssa ei voi tehdä kompromisseja, sille ei voi antaa periksi, se ei saa voittaa. Silloin sotapolitiikka ja imperialismi eivät lopu.
Putinin Venäjä on eristettävä taloudellisesti niin tiukasti, että sen valta kaatuu. Vain silloin Venäjällä on tilaisuus uudistua.
Venäjän voima ei riitä Neuvostoliiton kaltaisen etupiirin rakentamiseen. Siinä piilee mahdollisuutemme valoisampaan tulevaisuuteen.
EU-ja Nato-maiden on nyt annettava kaikki tuki Ukrainalle myös raskaan kaluston asetoimituksilla, jotta se voi voittaa Venäjän hyökkäyksen ja karkottaa sen Itä-Ukrainasta. Venäjä on eristettävä tiukasti, ja sen energian tuonti on lopetettava kokonaan Eurooppaan. Samalla Suomen kannattaa viedä maaliin liittyminen Natoon, toivottavasti yhdessä Ruotsin kanssa. Se on meiltä vahva tahdonilmaisu siihen, että puolustusliitossa yhdessä puolustamme jokaisen Euroopan maan oikeutta kansalliseen suvereniteettiinsä.
Sota on pimeyden voimaa, jonka edessä ei saa jäädä pelokkaasti seisomaan kädet taskuissa tai anelemaan armoa. Jos aina haetaan puolitietä diktaattorien julmuuden ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamisen välistä, pimeys voittaa.
Sotaa vastaan on taisteltava omien arvojensa pohjalta, jotta sotapolitiikka voidaan voittaa, sotarikolliset saadaan tilille ja kestävä rauha voidaan saavuttaa. On kyse laajemmin demokratian tulevaisuudesta. Siksi Ukrainalle on annettava kaikki tuki.
Ville Niinistö
europarlamentaarikko (vihr)
