Kun bkt laskee tänä vuonna kuusi prosenttia, olisi kohtuullista laskea myös palkkoja, pienimpiin tuloihin kuitenkin puuttumatta. Palkkojen laskeminen työaikaa lyhentämättä on parempi ratkaisu kuin irtisanomiset ja lomautukset, koska tehdyn työn määrää ei vähenny. Näin palvelut eivät heikkenisi. Tulojen laskeminen jopa kymmenen prosentilla ei olisi paljon, se merkitsisi vain muutaman vuoden takapakkia ostovoimassa.
Jos palkkoja aletaan yleisesti laskemaan ja työnantajat sitoutuvat vähentämään tai lopettamaan irtisanomiset palkan laskua vastaavalla summalla, yhteiskunta säästää melkoisesti työttömyysmenoissa. Palkkojen joustaessa riittävästi työttömyys ei lama-aikana lisäänny kovin paljoa. Tähän eivät ensi vuodelle odotettavissa olevat 0–1 prosentin korotukset riitä. Ostovoiman vähenemistä pidetään ongelmana palkkojen laskiessa, mutta jos palkkoja ei lasketa, ostovoima vähenee kuitenkin työttömyyden lisääntyessä.
Ammattiyhdistysliikkeen palkkojen laskun vastustaminen sillä perusteella, että työntekijä ottaisi siinä yrittäjän riskin on perusteetonta, joutuuhan työttömäksi jäävä sen aina ottamaan. On peräti tylyä maksattaa laman kustannukset työttömäksi jäävillä, joiden talous usein suorastaan romahtaa muiden kuluttaessa entiseen malliin, jopa enemmänkin palkkojen edelleen noustessa ja monien palvelujen laman johdosta halventuessa.
Hyvinä vuosinakaan työttömyyttä ei saatu poistettua, työttömiä oli viime vuoden alussa vielä 200 000 (TM). Valtion velkaakin laman alkaessa oli vielä 50 miljardia edellisen laman jäljiltä, vaikka talous on viime vuosina kasvanut nopeasti. Ja lisää tullee toinen mokoma lähivuosina. Tämä on todella huoletonta politiikkaa. Riittävä verotus työpaikkojen luomiseksi tai nyt laman tullen palkkojen laskeminen ei ole suosiossa, jotta kulutushysterian vaivaama kansakunnan enemmistö saisi kuluttaa entistä enemmän.
Kaikilla voisi olla aina työtä, jos palkan taso riippuisi suhdannetilanteesta. Hyvinä aikoina tehtäisiin työtä paremmalla palkalla ja huonoina vähän huonommalla. Julkinen sektori työllistäisi ne, joita yksityinen sektori ei pysty työllistämään. Se onnistuisi riittävillä työllistämisrahoilla, mutta verotustakin on viime vuosina jatkuvasti kevennetty. Velvoitetyöllistämisestäkin luovuttiin.
Työttömyyden poistaminen, toisin kuin usein luullaan, onnistuisi melko pienillä työllisen enemmistön uhrauksilla. Palkan sadasosalla voi työllistää prosentin työvoimasta, eli 25 000 työntekijää. Kymmenellä prosentilla poistuisi jo ensi vuoden ennustettu työttömyyskin. Myös kaikki yritykset tulisi saada kantamaan kortensa kekoon muun muassa laskemalla osinkoja. Ovathan monet suuria osinkoja maksaneet vähentäneet samalla huomattavasti työvoimaa.
Tällä hetkellä etsitään valtiovallan toimesta uutta talousmallia, niin sanottua kolmatta tietä, suunnitelmatalouden ja markkinoiden välimaastoon tavoitteena suhdanteille vähemmän herkkä talous. (TS 6.6.). Työttömyyden poistaminen olisi tässä hyvää alkua. Sen avulla voitaisiin päästä eroon myös lähiaikoina uhkaavasta työvoimapulasta ja taata hyvinvointiyhteiskunnan säilyminen.
Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteiden maisteri.
